Shaw-veljeksien lafka teki leffoja. Sitten yksi heidän staroistaan, Jimmy Wang Yu keksi että otetaan toiminnan ytimeksi se että hyvikset ja pahikset pieksävät toisiaan ilman mitään kättä pidempää. Se oli melkoisen tuottoisa idea ja yhä vaikuttava sellainen.
Juoni on melkoista urheiluseurojen välistä kiistelyhuttua kuten genreltä odottaa. Siinä on teräsvaijereista koottujen potkijasankarien prototyyppi Lei Ming (Jimmy Wang Yu) ja ilkeä kelmi Tiao-Erh (Hsiung Chao) haastaa riitaa ja saa köniinsä mestari Liltä (Mien Fang). Siitähän kelmi sisuuntuu ja rähinään astuu joukko kieroja ja japanilaisia karatekelmejä jotka tummentavat kiinalaisläskiä ja pomottavat mustissa. Teräsvaijereista kootun sankarin pitää siis saada kungfunsa vahvemmaksi jotta tosihäijyn (ja punavöisen) Kitashiman (Lieh Lo) ihra saadaan nyrkkipaahdettua.
Jimmy Wang Yu on siis taiteellinen takapiru kokeilussa missä hyvät jätkät pukeutuvat valkoiseen, pahat mustaan ja ihan vaan urheiluhengen halveksinnan lisäksi pahikset ovat myös rikollisia ja japanilaisia. Tekniikka on melkoisen elokuvallista, mutta koreografiat ovat ihastuttavan yliampuvia huonekalujen ja huoneiden hajoillessa pirstaleiksi, karjunnan rikkoessa tärykalvoja ja veren tirskuessa esiin rähinä joko loppuu tai sitten vaihde pistetään isommaksi. Jostain syystä tuntuu että kyseinen jounirakenne on käytetty monessa muussa asiayhteydessä ja siten ei yllätä. Juoni on siis loistava alkupotku kimaralle matkijoita tai sitten silkkaa kliseemyrskyä ja se onkin hieman harmillista. Mäiskeessä on jopa hyvin hienoisia komediahetkiä mukana.
Jimmy Wang Yu ei ollut oikea kungfu-expertti vaikka muuten olikin fyysisesti kelvollinen teräsvaijereista kootuksi sankariksi. Hsiung Chao on se näljäinen omaa etuaan ajava pelkurikelmi ja Lieh Lo on se pysäyttämätön nyrkki- ja jalkakäyttöinen rasvamureuttaja. Mien Fang on se klassinen pujopartainen kungfu-mestari joka muusataan pahiksien toimesta jotta oikeasti näkyy kuinka häijyjä he ovat. Roolit ovat juuri niitä mitä tämän genren elokuvalta odottaa ja se on erinomaisen hyvää.
Korkea viihdearvo, järeä meininki ja silkka edelläkävijän muskeli takaa että monta käännettyä nimeä omaava [I]Long hu dou[/I] ansaitsee myös täyden saaliin. Tällaisesta elokuvasta ei voi olla pitämättä jos arvostaa elokuvaa missä läskiin lisätään verimustaa ja kelmit ovat kelmejä.
