Tervetuloa viihtyisälle ja turvalliselle metromatkalle New Yorkin uumeniin.Clive Barkerin Veren Kirjat novellikokoelman ensimmäinen filmatisointi on The Midnight Meat Train, joka onnistuu kerta heitolla nousemaan yhdeksi onnistuneimmaksi Barkerin romaanin pohjalta tehdyksi elokuvaksi. Toimintaelokuvilla Versus (2000), Alive (2002) ja Azumi (2003) kotimaassaan Japanissa mainetta niittänyt ohjaaja Ryûhei Kitamura on onnistunut Midnight Meat Trainilla herättämään erinomaisesti eloon Clive Barkerin tyylisen maailman, jossa kieroutunut tunnelma, lihakoukut ja perversiot kohtaavat toisensa ja mahtuuhan mukaan yksi viime vuosien tunteettomimmista elokuva-hahmoista.
Leon (Cooper) on valokuvaaja New Yorkissa, joka saa tehtäväkseen kuvata kaupungin yötä tulevaa taidenäyttelyä varten. Eräänä iltana hän onnistuu pelastamaan nuoren naisen jengin ryöstö-yritykseltä, mutta seuraavana päivänä sama nainen ilmoitetaan kadonneeksi. Leon alkaa tutkia tapausta enemmänkin ja huomaa, että samalta alueelta on kadonnut 3 vuoden ajan ihmisiä jäljettömiin. Jäljet alkavat viitata paikalliseen teurastaja Mahoganyyn (Jones), jolla on tapana matkustaa aina viimeisellä metro-vuorolla takaisin kotiinsa. Edes viranomaiset, hyvä ystävä Jurgis (Bart) ja tyttöystävä Maya (Bibb) eivät ota tosissaan Leonin väitteitä metrossa liikkuvasta psykopaatista, joten lopulta Leon päättää hypätä saman metron kyytiin.
Mielipiteitä puoleen jos toiseenkin jakava Midnight Meat Train onnistuu olemaan yksi säväyttävimmistä kauhuelokuvaista mitä hollykylästä on hetkeen aikaan vastaan tullut. Midnight Meat Train näyttää jo mainiosti toimivassa avauskohtauksessa, että minkälaista meininkiä on luvassa, sillä tekijätiimi ei ainakaan pelkää näyttää väkivaltaa, mikä jo menee parissa kohdassa hieman yliampuvaksi, mutta ei sekään pilaa elokuvan mukavan kieroa ja mystistä tunnelmaa, joka pysyy loistavasti kasassa loppuun asti. Kuvaaja Jonathan Sela osaa luoda paikoin upeita kuvakulmia tarinan hahmoista ja Sela saa tarinan metromatkat, New Yorkin sivukujat ja löyhkäävän teurastamon hienosti eloon tarinaan.
Vaikka perusasetelmissa Midnight Meat Train on perinteinen hyvä vs. paha tarina, mutta käsikirjoittaja Jeff Buhler on muuttanut Barkerin kertomuksen toimivaksi tarinaksi, jossa läheltä piti tilanteita riittää enemmän kuin tarpeeksi, jotka vain korostavat hyvin mystistä tunnelmaa. Audiovisuaalisesti Midnight Meat Train on viilattu erittäin näyttävään kuntoon. Puhumattakaan kirjaimellisesti vasten kasvoja iskevästä väkivallasta, jonka kuvasto on välillä sen verran brutaalia, sillä lihanuija ja koukut tekevät kyllä tehtävänsä taattuun Clive Barker tyyliin.
Vinnie Jonesin loistavasti tulkitsema Mahogany on yksi viime vuosien hyytävimmistä hahmoista, joka ei paljon puhu, mutta hänen tekonsa sitäkin enemmän. Bradley Cooper onnistuu myös hyvin pakkomielteen sokaisevana valokuvaajana, joka pistää hieman enemmän kuin laki-sallii itsensä likoon tämän mysteerin selvittämisessä. Jonesin ja Cooperin muutamissa yhteisissä kohtauksissa oli tunnelmallista energiaa sen verran, jolla voitaisiin paria tehdasta pyörittää. Leslie Bibb ja Roger Part pärjäävät myös hyvin pienemmissä rooleissa.
Kokonaisuutena Midnight Meat Train on visuaalisesti tyylikäs metromatka ihmismielen pahimpiin syöväreihin ja samalla yksi parhaimmista Clive Barkerin romaanin filmatisoinneista. Tämän elokuvan jälkeen metrolla matkustaminen tuntuu entistä houkuttelevammalta.
