“It’s about this rug I had… it really tied the room together.”
Suottapa sitä totuutta kiertelemään: Big Lebowski on komedioiden ehdoton kuningas ja toistaiseksi useimmiten katsomani elokuva. Jos leffan jokaisen repliikin osaa ulkoa ja se silti saa joka kerta kieriskelemään hysteerisesti lattialla lähes koko kestonsa ajan, ei kyseessä voi olla vähempää kuin kulttistatuksen ansaitseva legenda.
Niihin aikoihin 90-luvulla kun Yhdysvalloilla oli kärhämää Saddamin kanssa, eräs huonokäytöksinen kiin– aasianamerikkalainen virtsasi Los Angelesin laiskimman miehen matolle luullessaan tätä vahingossa miljonääripohataksi. Kömmähdys ei ole ihme, sillä miekkoset jakavat saman nimen: Jeffrey Lebowski. Muuta yhteistä heeboilla ei olekaan – vain miljonääripohattaa kutsutaan Herra Lebowskiksi, antisankarimme kulkee letkeästi nimellä The Dude. Ja Dude – tuo työtön, keilaileva ex-hippi – ei siedä moista sortoa, sillä kyseinen matto oli huoneen silmäterä. Tästä saa alkunsa hallitsematon, riemastuttavan älyvapaa ja ennalta-arvaamaton tapahtumasarja, joka tulee lopulta maksamaan auton, ihmishengen sekä yhden isovarpaan.
“Over the line!”
Ehtymätöntä komediallista ilotulitusta ensimmäisestä kuvasta lopputeksteihin! Coen-veljekset ovat kaivaneet pohjattoman mielikuvituksensa sopukoista kipeimmät mahdolliset visionsa, rakentaneet niiden pohjalta hillittömästi säännöille irvailevan käsikirjoituksen ja hioneet ulkoasun jopa omalla mittapuullaan hämmästyttävän täyteen herkullisia yksityiskohtia. Big Lebowski on viihdettä puhtaimmassa muodossaan. Se imaisee mukaansa vääjäämättä ja saa takomaan seinää CCR:n tahtiin.
Coenit ovat myöntäneet kirjoittaneensa pääosan varta vasten Jeff Bridgesille, joka on Dudena kieltämättä täysin elementissään. John Goodman on kääntänyt yleisen lupsakkuutensa ylösalaisin ja esittäytyy menneisyyttä hapuilevana, psykoottisena nallekarhuna. Hillitöntä. Hahmokaarti on käsittämättömän rikas ja pitää sisällään toinen toistaan muistettavampia persoonia; saksalainen nihilisti-muusikko-gangsteri, kimeä-ääninen videotaiteilija, fasistinen militaristisika, häikäilemätön pornomoguli, Branded-sarjan käsikirjoittaja… huh. Värikkään henkilögallerian kieroutuneita toimia siivittää eteenpäin sutjakasti aivan mahtava soundtrack. Bob Dylanista Townes van Zandtiin ulottuva biisivalikoima kokee huippukohtansa Kenny Rogers & The First Editionin Just Dropped In (to see what condition my condition was in) -numerossa, joka on muiden unikohtauksien ohella jo aivan oma lukunsa.
Big Lebowski on lyhyesti kuvailtuna yksi hiton iso trippi. Sen passiivisen radikaali, hervottoman löysä ja huoleton asenne puraisee tajuntaan kulumattomat jäljet. Upeata. Nerokasta. Kerrassaan mahtavaa. Dude, olet leffahistorian huikaisevin antisankari ja tämän Pingutyypin ehdoton idoli.
”I guess that’s the way the whole durned human comedy keeps perpetuatin’ itself.””
