Kun Coca-Colan myyntimies joutuu vahtimaan pomonsa vastuutonta tytärtä jaetussa Berliinissä, ei soppaa ole kovin vaikea keittää – etenkään kun elokuvan puikoissa on Billy Wilderin kaltainen ohjaaja. Yks, kaks, kolme on miehen hävyttömimpiä tekeleitä, jossa niin poliittiset stereotypiat, virvokejuomat kuin saksankielikin saavat osansa pilkasta. Ja mikä parasta, leffa on oikeasti hauska.
Nopeatempoista rainaa kantaa harteillaan lähestulkoon yksin James Cagney, tuo kova kivi, jonka moottoriturpa kiihtyy kiihtymistään hengästynyttä loppua kohden. Samalla kuitenkin kokonaisuuden isoin puute on se, ettei pelkkää miehen käskyjenjakelemista jaksa välttämättä seurata kauaa kovin innoissaan. Onneksi Yks, kaks, kolme loppuukin yllättäen juuri silloin, kun katsoja voisi alkaa turhautua.
Veitsenterävä dialogi ja korkea kasa hillittömiä sivuhahmoja tekevät pätkästä Hawksmaisen nokkelan. Wilderin omat vahvuudet näkyvät silti selvästi, ja lopputulos on kerronnallisesti esimerkillinen pläjäys vailla hengähdystaukoa. Ei Wilderin parhaita suorituksia, mutta Cagneyn kyllä.
