Tämän elokuvan kohdalla on tullut arvioita luettua tavallista enemmän, sillä ”maijamivaisissa” on sellainen kaiku, jota ei monikaan leffa etukäteen ole meikäläiselle pystynyt antamaan. Ja nyt se on sitten nähty.
Michael Mann osoitti leffalla olevansa todellinen Miami Vice -mies, vaikkei sarjaa ohjannutkaan. Elokuvassa on nimittäin valtavasti sitä samaa kuin sarjassakin ja kun vielä osa sarjan heikoista lenkeistä Izzy-idioottivasikoineen on jätetty pois niin mainio fiilis tuli ja jäi. Leffan synkkä, musiikin täyttämä tunnelma, kuvakerronnan visuaalisuus, Sonnyn naisjutut ja rikollisten julmuus on kuin suoraan 1980-luvun ykkössarjan parhaimmilta tuotantokausilta.
Miami Vice teki synkkyydellään läpimurtoa aikana, jolloin tv-sarjan jakson piti loppua onnellisesti hymyileviin päähahmoihin ilman että heillä oli naarmuakaan ulkopinnassa tai sisällä sielussaan. Onnellisuus on kaukana elokuvasta, vaikka ehkä hitusen julmempaakin ratkaisua olisi voinut vielä toivoa… Myös joko Sonnyn tai Ricon itsetutkiskelutuokio nössömusiikin soidessa taisi jäädä leffasta puuttumaan. Ehkä ”Vice-klassikko” Phil Collinsin In the air tonight -kipaleen cover lopputekstien aikana oli jonkinlainen korvausyritys? Mitä lienee sitten leikattu pois, jos matskua olisi ollut kolmen tunnin versioonkin…
Kaunis pintasilaus ja toiminnan raadollisuus ovat siis kuin kunnianosoitukset sarjalle, mutta valitettavasti itse tarina ei yllä nykyvaatimusten tasolle. Vaikka sarjankaan kerronta ei mitään jatkuvaa tykitystä ja kilpaveneilyä ollut niin tähän kahteen tuntiin mahtuu kyllä paljon turhaakin. Toisaalta tiukimmat toimintakohtaukset ovat jokseenkin sekavasti esitetty.
Päähahmoista Sonny Crockettia esittävä Colin Farrell onnistui lopulta kiitettävästi. Selkeää Sonny-ainesta. Ricon hahmo sen sijaan jää vähän vajaaksi eikä Jamie Foxx siksikään pääse ihan Farrellin lailla esille. Luutnantti Castillon roolitus on sen sijaan kyllä pahasti pielessä. Olisi ollut parempi nimetä Vice-pomon hahmo ihan kerralla toiseksi.
Miami Vicenä elokuva on loppujen lopuksi hyvin onnistunut, vaikkeikaan loistelias. Maineikkaan sarjan syvimpään olemukseen perehtymättömille elokuva ei kuitenkaan taida paljoa tarjota, sillä toiminnaltaan ja tarinaltaan parempiakin poliisileffoja on vuosien varrella tehty.
nimimerkki: Dreamer
