Iman Fasil (Peter Diamond) löytyy Madison Square Gardenin alta pää katkottuna. Antiikkikauppias Russell Nash (Christopher Lambert) löytyy hermostuttavan läheltä, joten hän on epäilty. Rikoksessa on kuitenkin eksoottisia elementtejä jotka kiinnittävät poliisin rikostutkinnassa työskentelevän Brenda Wyattin (Roxanne Hart) mielenkiinnon. 1500-luvun alkupuolen Skotlannissa saa nuori Conner MacLeod (Christopher Lambert) terästä vatsaan klaanikärhämässä pelottavan soturin (Clancy Brown) toimesta. Vamman pitäisi tappaa hänet, mutta ihmeellisesti hän selviytyy ja joutuu karkoitetuksi kotoaan. MacLeod vetäytyy pois, menee naimisiin Heatherin (Beatie Edney) kanssa ja elää onnellisesti kunnes espanjalainen Ramirez (Sir Sean Connery) löytää ja omaa runsaasti vastauksia mysteeriin. MacLeod, Ramirez ja Kurganina (Clancy Brown) tunnettu soturi ovat kuolemattomia kunnes menettävät päänsä ja juttuun liittyy myös metafyysisiä käsitteitä. Muitakin kuolemattomia on mukana, mutta heihin vain viitataan.
Russell Mulcahyn ohjaama toimintafantasia omaa huimaavan lähtökohdan ja myös koskettelee kuolemattomuuden dilemmaa ja siitä tulevia käytännön ongelmia. Tarina on kylläkin pahasti katkonainen, sillä MacLeodin pitkästä, verisien taistelujen ja pakenemattoman kohtalon täyttämästä elämästä näytetään vain sen alku ja loppu. Välistäkin olisi ollut mukava nähdä selittäviä kohtauksia. Toinen tarinalinja Brendan jäljitystyöstä taas tuntuu suorastaan naurettavan ohuelta ja sen emotionaalinen taso on suorastaan lattea.
Juonen ollessa melkoista huttua on kuitenkin kiitos annettava Mulcahylle jonka kuvakerronta on [I]noir[/I]-henkisessä New Yorkissa tumman ahdasta ja aurinkoisessa Skotlannissa se on täynnä laajoja, ihastuttavia kamera-ajoja. Kontrasti on laaja ja pitää yllä visuaalista mielenkiintoa eivätkä taistelukohtauksetkaan mitään huonoja ole. Mukana on myös koominen kohtaus osoittamassa että tarinaa ei ole otettu ryppyotsaisella vakavuudella.
Näyttelijäkvartetti keskeisissä rooleissa tekee vankkaa työtä. Kosmopoliittinen Christopher Lambert luo jyrkän kontrastin iloisen ja pirteän MacLeodin ja vuosisatojen väsyttämän ja jermuilevan Nashin välille ja epämääräinen aksenttikin sujuu. Sir Sean Conneryn jauhava schkottiakschentti takaa karismalämmön ja yhteistyö Lambertin kanssa on vakuuttavan rentoa.
Clancy Brown tarttuu pahisrooliinsa kaksin käsin ja paahtaa nautinnollisella karkeudella ja yliampuvuudella Kurganin todella uhkaavien, mutta myös nautinnollisen räikeiden pahisten klubiin ja luonnollisesti hän rohisee ilkeitä lupauksia. Mielipuoli, mutta tappavan tehokas Kurgan kaahailee autolla, tappelee isolla lyömämiekalla ja pelottelee vanhuksia huvikseen. Roxanne Hart jää takapenkille vakuuttavan äijäkolmikon jyrätessä, mutta käsikirjoituksen latteutta voi siitä myös syyttää.
Lopputulos omaa suorastaan metafyysisiä ulottuvuuksia lähtökohdassa ja tilaisuuden tutkia vieraantumista inhimillisestä todellisuudesta kuolemattomuuden vuoksi, mutta juoni jää ohueksi siteeksi tyylikkäiden kohtauksien välillä. Queenin musiikki kruunaa kokonaisuuden toimivaksi toimintapläjäykseksi minkä vahva lähtökohta jää puolitiehen.
