[I]Maggie[/I] on elokuvien pariin paluun tehneen Arnold Schwarzeneggerin uusinta uutta, joka on pienen budjetin zombie-elokuva. 2000-luvulla suosiota tehneet zombierainat ovat käyneet miltei kaikki aihepiirit läpi ja täysin uudentyyppisen sisällön luominen tuntuu täten mahdottomalta tehtävältä. Aiemmin mm. [I]Walking Deadin[/I] parissa työskennellyt ensikerran ohjaaja Henry Hobson tarttui kuitenkin haasteeseen ja lähti väsäämään elokuvaa elävistä kuolleista, yhdessä Iso Arskan kanssa, joka kiinnostui projektista heti sen kuultuaan. Lopulta valmiiksi saatu [I]Maggie[/I] onnistui, ihme kyllä, tuomaan zombiegenrelle uutta verta.
Elokuva kertoo teini-ikäisestä tytöstä Maggiesta (Breslin), joka sairastuu maailmalla leviävään tappavaan, toistaiseksi parantomattomaan virukseen. Sairastuneet viedään lopulta karanteeniin ja paikat ovat kuolemasta synkkiä, autioita ja hiljaisia. Maggien saatua tartunnan hänen isänsä Wade (Schwarzenegger) päättää pysyä tyttärensä vierellä loppuun asti, pitäen hänet kotona turvassa lainvalvojilta. Tilanne muuttuu kuitenkin jatkuvasti epätoivoisemmaksi, tytön tilan pahetessa päivä päivältä ja karanteeniin tarpeen tullessa lähes pakolliseksi.
Tarina keskittyy seuraamaan yhden ihmisen selviytymistä, joka on juuri se suuren poikkeuksen tekevä seikka kyseisessä leffassa. Tavallisesti zombiefilmit näyttävät viruksen vaikutusta laajalti ja seuraavat tiettyjen pelastuneiden (mahdollisesti myös immuunien) taistoa pysyä hengissä. [I]Maggie[/I] keskittyy lähinnä Maggien perheen maatilalle ja siinä ei paljon henkilöhahmoja nähdä. Se kuvaa yksityiskohtaisesti ja tarkasti viruksen aiheuttamia muutoksia vaihe kerrallaan, ja kuinka rappiolle tämä ajaa paitsi sairastuneen fyysisen, myös psyykkisen kunnon. Schwarzeneggerin fanit olisivat halunneet ehkä muuta, kuten zombien väkivaltaista teurastusta tuliaseiden kera, joka olisi myös allekirjoittaneen mielestä ollut herkullinen vaihtoehto. [I]Maggie[/I] toimii siitä huolimatta oikein hyvin, omalla vaihtelevalla tyylillään. Täysi pettymys se ei siinäkään mielessä ole, että Kuvernaattori pistää muutamat zombiet palasiksi. Realistisen perhedraaman sekoittaminen toiminnantäytteisiin tappokohtauksiin olisi kenties ollut se ihanteellisin vaihtoehto.
Arnold Schwarzeneggerin roolisuoritus elokuvassa on kerännyt valtavasti huomiota ja jakanut mielipiteitä. Toisten mielestä mies ei sovi [I]Maggien[/I] kaltaisten draamojen näyttelijäkaartiin ja hänestä ei yksi puristettu kyynel hyvää luonnenäyttelijää tee. Osa sen sijaan kehuu Arskan suoritusta upeaksi tulkinnaksi, joka lukeutuu herran uran onnistuneisimpiin vetoihin. Itse lukeudun jälkimmäistä väitettä tukeneiden joukkoon. Iso Arska todella pistää kaiken likoon esittäessään hyväntahtoista ja rakastavaa perheenisää, joka on joutunut jo kärsimään ensimmäisen vaimonsa kuoleman. Roolisuoritus on täysin päinvastainen mitä häneltä olisi esimerkiksi 1990-luvulla osannut odottaa. Schwarzenegger on itse todennut haastatteluissa, että rooli tuntui sopivalta hänelle, koska kokemusta isänä olemisesta on ehtinyt kertyä jo riittävästi. Ja tämä kyllä näkyy elokuvassa. Waden syvällinen suhtauminen ja pelko menetyksestä tulee loistavasti ilmi Arnoldin esityksen johdosta.
Abigail Breslin ([I]Little Miss Sunshine[/I]) on tartunnan saaneena Maggie-tyttönä riittävän hyvä, mutta parantamisen varaa löytyy. Ahdistuneet tunnetilat ja mielen muutokset Breslin tuo hyvin esille esimerkiksi kohtauksissa, joissa hänen nimikkohahmonsa huomaa ikäviä merkkejä viruksen aiheuttamista muutoksista. Toisinaan hän altistuu tietynlaiseen liialiseen heittäytymiseen, joka johtaa ylisiirappiseen meininkiin. Joely Richardson esittää Waden uutta vaimoa melko neutraalisti, eikä odotuksia muusta itse asiassa koskaan ollutkaan.
[I]Maggie[/I] on Hobsonin ja Schwarzeneggerin työelämän uusi kokeilu, joka paljastuu varsinkin viimeisenä mainitun kohdalla mainioksi sellaiseksi. Siinä missä vuosi aiemmin ilmestynyt [I]Sabotage[/I] oli Itävallan tammipuun toistaiseksi brutaalein teos, on tämä indie-draama hänen dramaattisin, ihmiskeskeisin ja realistisin elokuva, jossa Hobson todistaa John Scott 3:sen rustaaman käsikirjoituksen pohjalta, kuinka kulutetusta teemasta revitään jotain uutta irti. Lähikuvausta paljolti hyväksi käyttävä [I]Maggie[/I] olisi voinut olla loppukohtaukseltaan toisin totetettu, enemmän värikkäämpi ja toiminnallisempi kokonaisuus, niin sen ansiot olisivat riittäneet parempaan. Harmaat sävyt tuovat toki apokalyptistä tunnelmaa hienosti esille, samoin miten lähikuvaus näyttelijöiden eleet ja tunnetilat. Silti ilman vaihtelut ja yleiskuvaus ovat sallittuja, vaikka zombierainasta puhutaankin.
