Arviossa: Roope-karhu

Huomattava osa Roope-karhun viehätyksestä perustuu sarjan lapsekkaan hämärään logiikkaan sekä tarinoiden hilpeän absurdiin unimaisuuteen.

Arviossa: The Cuphead Show!: 2. tuotantokausi

Näyttää heikommalta vaikka ei sitä ole.

Arviossa: Oskarin orkesteri

Laadustaan huolimatta Oskarin orkesteri ei koskaan oikein löytänyt ominta yleisöään.

Arviossa: Celebrity Deathmatch

Celebrity Deathmatchin anarkistisen arvaamattomasta ja kahelista huumorista pitää paljon tai sitten ei yhtään.

Arviossa: Spicy City

Lyhyeksi jääneen Spicy Cityn kyberpunk-konseptin huikea potentiaali jäi pitkälti hyödyntämättä.

Arviossa: The Head

Kulttimainetta nauttiva The Head oli yksi ysärivuosien MTV:n kummallisimmista animaatioista.

Arviossa: Downtown

Hei beibi anna mulle piiskaa!

Arviossa: Resident Evil

Viihdyttävä hirviöhurmeilu joka hakkaa aikaisemmat Resident Evil elokuvaversiot mennen tullen ja tarjoaa onnistuneen 8-osaisen Netflix sarjan.

Arviossa: Kukkulan kuningas: 1. tuotantokausi

Kukkulan kuninkaan rutikuiva ja lakoninen huumori on kestänyt aikaa vähintäänkin erinomaisesti.

Arviossa: Daria

Daria on reliikki ajalta, jolloin tyhmistäväksi mielletystä televisiosta saattoi tulla nuorisolle suunnattua luovaa ja älykästä animaatioviihdettä myös Suomessa.

Arviossa: Vihreitä munia ja kinkkua: toinen kattaus

Kuka olisi oikeasti uskonut, että toinen tuotantokausi on joka suhteessa vielä ensimmäistäkin parempi?

Arviossa: Jellystone!: 2. tuotantokausi

Jellystonen toinen tuleminen kierrättää ensimmäisen kauden ratkaisuja vähän liiankin uskollisesti.

Arviossa: The Maxx

Avantgardemainen The Maxx oli MTV:n itsensä näköinen vastaus aikansa suosituille sarjispiirretyille.

Arviossa: El Tigre

Päräyttävä latinorevittely ei yksin riitä kantamaan tarinankerronnallisesti ohkaista televisiopiirrettyä.

Arviossa: The Cuphead Show!: 1. tuotantokausi

Valemuisto kulta-ajalta.

Arviossa: Hopeanuoli

Tarinankerronnallista inspiraatiota on selvästi haettu niin Kurosawalta kuin Hitchcockiltakin.

Arviossa: Aggressive Retsuko: 4. tuotantokausi

Sanrio on uskaltanut ottaa valtavan riskin muuttamalla tuttua konseptia, mutta lopputulos ei vain naurata aiempien tuotantokausien tapaan.

Arviossa: Kissyfur

Tarinan lupaava lähtöasetelma redusoituu nopeasti silkaksi hyvän mielen lastenpiirretyksi.

Arviossa: Turbo Teen

Surrealistisuuteen asti hölmön Turbo Teenin henkinen perintö elää nykyisinkin lukuisissa parodioissa.

Arviossa: Rambo ja vapauden voimat

Legenda modernin amerikkalaisen sodanjumalan ikioman pullistelupiirretyn noususta ja tuhosta.

Arviossa: Castlevania: 4. tuotantokausi

Laadukas finaali jättää hyvän jälkimaun sovituksesta joka pääsee dramaattisesti omilleen.

Arviossa: Salaiset kansiot: 1. tuotantokausi

Salaisten kansioiden ensimmäinen tuotantokausi keskittyi vielä vahvasti sarjan konseptin esittelyyn.

Arviossa: Chuck Norris: Karate Kommandos

Taiteilijan omakuva nuoruuden vuosilta.

Arviossa: Darkstalkers

Darkstalkers syö miestä.

Arviossa: Chargeman Ken!

Chargeman Kenin löytymisen on sanottu mullistaneen japanilaisen meemikulttuurin kertaheitolla.

Arviossa: Haamujengi

Animoidun Haamujengin tarinat ovat parhaimmillaan niin kekseliäitä ja hauskoja, että niistä riittäisi helposti virikkeitä vaikka kokonaiseen elokuvasarjaan.

Arviossa: Halinallet

Ajatelkaa lapsia!

Arviossa: Jumanji

Jumanjissa muistettavinta on Everett Peckin omalla susirumalla tavallaan siisti ysäridesign.

Arviossa: Aladdin

Aladdinin seikkailuista nähtiin Suomessa lähinnä hyvällä maulla valikoitu laadukkaampi osa.

Arviossa: Pikku ponit

Hasbron häikäilemätön mielikuvamarkkinointi tehosi aikansa lapsiin kuin vesirokko.