Toimii esiosana kohtalaisen toimivasti ja ”Se jokin” aiheuttaa jälleen viihdyttävästi kylmää kyytiä tutkijoiden keskuudessa.

18.11.2011 22:30

Arvioitu elokuva

Alkuperäinen nimi:The Thing
Valmistusvuosi:2011
Pituus:103 min

John W. Campbell Jr. kirjoitti romaanin ”Who Goes There?” (1938), jossa pieni tutkimusryhmä joutuu vastakkain oudon elämänmuodon kanssa Etelämantereella. Romaani filmattiin elokuvaksi ensimmäisen kerran vuonna 1951 Christian Nybyn ja osittain Howard Hawksin toimesta nimellä ”Se” toisesta maailmasta. Vuonna 1982 John Carpenter ohjasi siitä The Thing-”Se jostakin” -nimisen sci-fi-kauhuelokuvan, joka ei ilmestyessään menestynyt odotetusti, mutta vuosien saatossa The Thing on saavuttanut sci-fi-kauhuelokuvien keskuudessa hyvää mainetta ja pidetäänhän The Thingiä yhtenä John Carpenterin uran parhaimmista elokuvista. Nyt melkein 30-vuotta The Thingin ilmestymisen jälkeen on aika palata Campbell Jr.:n kirjoittaman tarinan pariin, ja aikaan ennen John Carpenterin ohjaamaa versiota. Ohjauksesta vastaa ensikertalainen Matthijs van Heijningen Jr. ja käsikirjoituksesta Eric Heisserer.

Tarina sijoittuu Etelämantereelle vuonna 1982. Norjalaiset ovat perustaneet Thule-nimisen tutkimusaseman. Pieni tutkimusryhmä on päivittäisellä ajelulla jäätiköllä. Yllättäen he putoavat suureen rotkoon, jota ei ole näkynyt kartalla. Paikalta löytyy outo rakennelma. Tohtori Sander Halvorson (Thomsen) pyytää arvostettua paleontologi Kate Lloydia (Winstead) lähtemään heidän mukaansa tutkimaan kyseistä löytöä. Perille päästyään tutkijat kaivavat pienen osan löydöstään esille melko nopeasti. Norjalaiset aloittavat pienet juhlat historiallisen löytönsä ansiosta.

The Thing on kelvollinen ja viihdyttävä taustarina John Carpenterin ohjaamalle versiolle, vaikka tuleekin jakamaan mielipiteet kahtia. Varsinkin tarinan alussa on mukavan mystinen tunnelma ilmassa, kun tutkijat ovat pihalla kuin lumiukot erikoisen löytönsä ansiosta. Mitä pidemmälle tarina etenee, niin homma muuttuu enemmänkin toiminalla maustetuksi sci-fi-kauhuelokuvaksi, jossa gore-efektejä käytetään sopivasti. Eric Heisserer on ottanut käsikijoitukseensa ajoittain hieman vaikutteita Carpenterin versiosta, mutta mikään re-make tämä ei ole – niin kuin jossain on väitetty. Lopetuksen Heisserer on kiinnitänyt Carpenterin versioon oikein toimivasti ja lopputekstit kannattaa katsella rauhassa.

Hirviöefekit on toteutettu paria hieman kömpelöä CGI-efektiä lukuun ottamatta kohtalaisen näyttävästi ja sopivan inhorealistisesti. Tekijät ovat selkeästi katselleet tarkaan Carpenterin version Rob Bottinin tekemiä rumiluksia. Tunnelma pysyy kirjaimellisesti mukavan kylmänä, kun tutkijat alkavat arvuutella, että kuka heistä ei ole enään ihminen, ja täten he alkavat kääntyä hiljalleen toisiaan vastaan. Hommaan on tosin lisätty myös annos tavanomaista säikyttelyä.

Mary Elizabeth Winsteadin esittämästä Kate Lloydiin on selkeästi haettu vaikutteita Alien-sarjan Ellen Ripleystä ja Terminator-sarjan Sarah Connorista. Asiallisesti Winstead roolinsa myös hoitaa ja pysyy yllättävän tyynenä karmivien tapahtumien keskellä. Joel Edgerton ja Kylmä rinki -sarjasta tuttu Adewale Akinnuoye-Agbaje helikopteripilotteina tekevät rooleissaan toimivaa työtä. Sivuosien veteraani Ulrich Thomsen tekee myös ahneena tutkijana pätevän rooliin. Jørgen Langhellen esittämä Lars on ainoa joka pääsee sivuhahmoista hieman enemmän mukaan tarinaan. Muut hahmot jäävät taustalle odottamaan vuoroaan pahan kitaan. Marco Beltramin säveltämät musiikit onnistuvat luomaan tarinaan lisää potkua ja pieni ripaus legendaarista Ernio Morriconen säveltämää The Thing tunnaria jättää hymyn suupieleen.

Kokonaisuutena The Thing vuosimallia 2011 ei kirjoita nimeään sci-fi-kauhuelokuvien historiaan, mutta toimii esiosana kohtalaisen toimivasti, ja ”Se jokin” aiheuttaa jälleen viihdyttävästi kylmää kyytiä tutkijoiden keskuudessa.

Arvosteltu: 18.11.2011

Lisää luettavaa