The Foot Fist Way on amerikkalainen independent-komedia. Elokuvan nimi on kirjaimellinen käännös taekwondo-sanasta, joten ei liene yllätys, että elokuva pyörii vahvasti taekwondon ympärillä.
Elokuva kertoo neljän asteen mustanvyön ylpeästä omistajasta ja taekwondolle koko elämänsä omistaneesta Fred Simmonsista (Danny R. McBride). Mr. Simmons omistaa taekwondo-salin, jossa hän opettaa itsepuolustuksen hienouksia kaiken ikäisille ja kokoisille oppilailleen. Fred ei todellakaan ole mikään mr. Miyagi. Hän on tukeva amerikkalainen perusjuntti, joka on vähän liiankin ylpeä itsestään ja olemattomista saavutuksistaan. Siihen kun lisätään vielä ääretön itseluottamus ja todella suuri ego, saadaan komediaelokuvaan mainio päähenkilö.
Tämä teos herätti useiden nimekkäiden elokuvantekijöiden yhteistyöhalut sen kantavia voimia kohtaan. Jud Apatow, Ben Stiller ja Will Ferrell ovat jo tehneet, tai tulevat tekemään, yhteistyötä Danny R. McBriden kanssa. Hän onkin jo ehtinyt näytellä sivuosissa esim. Tropic Thunderissa ja Pineapple Expressissä. Ohjaaja Jody Hill on puolestaan tekemässä Seth Rogenin kanssa Observe and Report -nimistä elokuvaa, joka ilmestynee vuoden 2009 aikana.
The Foot Fist Wayn budjetti oli $70,000 ja se kuvattiin 19:sta päivässä. Siltä se myös näyttää. Kamera ei ole ollut paras mahdollinen ja leikkauksetkin ovat joskus töksähtäviä. Välillä siirrytään seuraavaan kohtaukseen todella nopeasti ja siinä menee hetki ennen kuin tajuaa, että mihin sitä oikein siirryttiin. Ehkä se häiritsee vain minua, koska olen vähän hidas. Tekniset heikkoudet on kuitenkin helppo antaa anteeksi, koska toteutus on muuten onnistunut. Siitä on ollut myös etua, että tämä ei ole minkään ison studion tuottama elokuva. Jos olisi, niin siitä olisi varmasti yritetty tehdä kaiken ikäisille sopiva hassun höpsö urheilukomedia, tyyliin Nacho Libre, joka on todella pintaraapaisu niinkin komediallisesti herkulliseen aiheeseen kuin showpaini.
Elokuvan huumori ei naurata kaikkia. Jos ajatus tukevasta ja viiksekkäästä perusjuntista filosofoimassa itämaisista opetuksista, joka sitten yksityiselämää kohdanneen vastoinkäymisten takia unohtaa omat opetuksensa, ei edes ajatuksena naurata, niin ehkä tämä leffa ei ole sinulle. Jos olet kypsynyt katsojia aliarvioiviin, ruumiin eritteillä pelleilyihin, tai mielikuvituksettomiin ja toiston voimaan uskoviin slapstick-sekoiluihin, tämä on juuri sinulle. Uskottavasti roolissaan esiintyvä ja totisena repliikkejään viljelevä McBride on todella hauska. Hauskuutta lisää ajatus, että samanlaisia mustanvyön omaavia ”sankareita” on oikeastikin olemassa.
Foot Fist Way on piristävä muistutus amerikkalaisesta independent-tuotannosta. Tämä elokuva on todiste siitä, että kun on intoa ja mielikuvitusta, niin hyviä elokuvia saa aikaan myös pienellä budjetilla.
