Katsoin Pimeän Uhan ensimmäistä kertaa 7-vuotiaana ja se oli ensimmäinen Star Wars-elokuva, jonka näin. Pimeä Uhka vei minut Star Warsin uskomattomaan maailmaan, ja minusta tuli nopeasti fani. Olenkin katsonut kaikki kuusi Star Wars-elokuvaa reilusti yli 10 kertaa ja ne kaikki ovat minusta mestariteoksia. Ja voin kyllä rehellisesti sanoa, että loppua ei vielä näy. Nyt kerron hieman tämän elokuvan juonesta.
Galaktisessa tasavallassa vallitsee sekasorto. Ahne kauppaliitto tekee ankaraa kauppasaartoa Naboo-planeetalle. Ylikansleri lähettää salaa kaksi jediritaria pakottamaan kauppaliittoa sopimukseen, jonka mukaan kauppaliitto lopettaa kauppasaartonsa. Jedien nimet ovat Qui-Gon Jinn ja hänen padawaninsa Obi-Wan Kenobi. Kaikki ei kuitenkaan mene odotetusti ja jedit joutuvat pakenemaan. Monien vastoinkäymisten jälkeen jedit onnistuvat pelastamaan Naboon kuningattaren ja he päätyvät kaukaiselle Tatooine-planeetalle. Siellä Qui-Gon Jinn tapaa Anakinin, joka on erittäin vahva Voimassa. Mutta jedit eivät tiedä, että kauppaliitto on liitossa Sithlordien kanssa, ja että Sithit aloittavat ensimmäisen vaiheen pirullisessa suunnitelmassaan, jossa tavoitteena on hajottaa Tasavalta ja tuhota jedit…
Pimeä Uhka aloittaa kuusiosaisen Star Wars-saagan, missä kerrotaan tarina Anakin Skywalkerin muutoksesta Darth Vaderiksi, ja siitä, miten hän lopulta täytti kohtalonsa ja toi Voiman tasapainoon. Elokuva on huomattavasti humoristisempi kuin yksikään muu Star Wars-elokuva lukuunottamatta Uutta Toivoa. Moni on kritisoinut tätä asiaa, mutta itse arvostan huumoria tässä elokuvassa suuresti, koska muuten tämä olisi ollut aivan liian totinen aloitus sarjalle. Elokuvan kaksi jatko-osaa, Kloonien Hyökkäys ja Sithin Kosto ovat huomattavasti synkempiä ja vähemmän humoristisia, varsinkin Sithin Kosto, eli Pimeä Uhan kevyt tunnelma sopii kuin nyrkki silmään uuden trilogian aloittajaksi (Pimeä Uhka, Kloonien Hyökkäys ja Sithin Kosto), joka synkkenee elokuva elokuvalta huomattavasti.
George Lucas on minun suurin idolini, ja hän on selvästi nähnyt todella paljon vaivaa tehdessään tämän elokuvan, ja voin sanoa, että sen kyllä huomaa. Lucas on ohjannut elokuvan rakkaudella, innolla ja päättäväisyydellä. Leikkaukset ovat enemmän kuin onnistuneita, ja Lucas on todella osannut opastaa näyttelijöitä, jotta he pystyisivät tekemään hahmoistaan syviä. Lucas on kuitenkin myös osannut antaa heille oma-aloitteisuutta ja vapautta, joita ilman syvyys olisi jäänyt puolitiehen. Käsikirjoittaessa Lucas on pannut paljon arvoa sekä kokonaisuudelle että pienimmillekin yksityiskohdille. Huonot yksityiskohdathan johtavat pikkuhiljaa vakaviin virheisiin ja kokonaisuuden heikkenemiseen. Lucasin into ja huolellisuus näkyvät käsikirjoituksena, josta ei löydä vikoja edes mikroskoopilla.
John Williams on säveltänyt Pimeän Uhan, niin kuin kaikki Star Warsit. Musiikki on jälleen kerran aivan älyttömän hyvää, ja se on myöskin hyvin vaihtelevaa ja kohtauksiin sopivaa. Musiikki jopa ilmaisee aidosti monenlaisia asioita, kuten surua, vihaa, pahan nousemista, voittoa ja viimeisimpänä mutta ei vähäisimpänä toivoa. Ilman musiikkia moni kohtaus olisi tuntunut melkein sieluttomalta. Williamsin musiikkia ei vain voi kehua tarpeeksi.
Näyttelijäsuoritukset ovat myös huippuluokkaa. Ahmed Best on luonut Jar Jar Binksille onnistuneesti erittäin kummallisen ja omalaatuisen äänen, mikä tekee Jar Jarista hyvin hauskan hahmon. Frank Oz ei ole elokuvassa missään suuressa roolissa Yodan äänenä, mutta silti hän tekee Yodasta hyvin viisaan ja suloisen hahmon. Natalie Portman esittää oivallisesti Naboon kuningatarta Padme Amidalaa, joka paljastuu olevansa hyvin älykäs ja kiltti nainen, mutta jolla on myös paljon opittavaa. Ian Mcdiarmid on taas kerran loistava karismaattisena, mutta poikkeuksellisen pirullisena ja pahana Palpatinena, joka on oikeasti Sithlordi. Ewan Mcgregor on vielä tässä elokuvassa hieman sivummalla nuorena Obi-Wan Kenobina, mutta Mcgregor hoitaa silti roolityönsä erinomaisesti. Hän tuo taitavasti esiin Obi-Wanin sekä hyvät, että huonot puolet. Obi-Wan on tässä elokuvassa vielä pilkuntarkka säännöistä ja määräyksistä, mutta on kuitenkin myös nöyrä ja uskollinen jedi.
Jake Lloyd on onnistunut ilmaisemaan hahmonsa tunteita hyvinkin onnistuneesti. Anakin on rohkea, epäitsekäs, huomaavainen ja rakastavainen poika, mutta hänen pitää silti vielä oppia pitämään suunsa välillä kiinni ja kärsivällisyyttäkin tarvitaan lisää. Anakin on siis kuitenkin Pimeässä Uhassa sympaattinen ihminen, joka paljastuu olevansa valittu, joka tulee tuomaan tasapainon Voimaan. Kohtaus, jossa Anakin joutuu hyvästelemään ja jättämään äitinsä on erittäin uskottava, koskettava ja aidon tuntuinen. Anakin paljastaa silloin suurimman heikkoutensa: hän ei kykene hyväksymään ihmisten menettämistä ja asioiden muuttumista. Anakin kävellessä pois äitinsä luota hän ottaa ensimmäisen askeleensa kohti Pimeää Puolta ja Darth Vaderia. Paras näyttelijä elokuvassa on kuitenkin Liam Neeson Qui-Gon Jinninä, joka on selvästi elokuvan paras hahmo. Qui-Gon on jääräpäinen mutta hyväsydäminen jedimestari, joka ei epäröi uhmata määräyksiä tehdäkseen sen, minkä uskoo olevan oikein. Välillä se on hyvä asia, välillä huono. Neeson on tehnyt mestarillisen roolisuorituksen, jossa hän ilmaisee hahmon monia tunteita, ja onnistuu siten tuomaan elokuvaan lämpöä ja toivoa, mutta myös vakavuutta ja surua.
Niin kuin olen sanonut, Pimeä Uhka on täydellinen aloitus täydelliselle saagalle, jossa kerrotaan siitä, miten hyvästä tulee paha, ja pahasta taas hyvä. Elokuva on myöskin erittäin nostalginen minulle, koska näin sen hyvin nuorena. Jos olet ajatellut elokuvan katsomista, tee se ja katso myös kaikki muut sarjan elokuvat. Silloin olet täyttänyt yleissivistyksestäsi ison aukon.
