Yksinhuoltajaäiti, joka huoltaa sekä poikaansa että pojan isää. Perhejuhlien piina, rakastumisen ja hekumallinen riemu. Salattu suhde, vanhan pariskunnan viimeiset yhteiset hetket kuolinvuoteen äärellä, avioeron katkeruus. Yleisestä ja tavallisesta maalaillaan koskettavia, uskottavia tarinoita, pienieleisesti.
Äänekoski esittää mitä tahansa suomalaista pikkupaikkakuntaa, sen loppukesäistä lauantaiaamua. Jokainen erillinen tarina liittyy lyhyeen, traagiseen perustarinaan. Tarinat kietoo yhteen ja samaan ajankohtaan myös ääni, jonka lentokone aiheuttaa ylittäessään äänivallin.
Tavallistakin tavallisempia ihmisiä keskikokoisessa suomalaiskaupungissa ihan tavallisena launtaina. Hillittyä kerrontaa, hersyviä tarinoita, suuria tunteita. Aivan elokuvan alussa näyttelijätyö vaikuttaa amatöörimaiselta, mutta alkukankeus katoaa saman tien. Rooleja tulkitsevat pääasiassa tuoreet kasvot, näyttelijäjoukossa on vain muutama ”tv:stä tuttu”.
Jarmo Lampelan käsikirjoittama ja ohjaama tarina lähtee lentoon. Parasta kotimaista vuosiin.
