Broadway-tuottaja Max Bialystockilla (Mostel) menee huonosti. Viimeiset pennoset pitää ruinata vanhoilta mummeleilta ”viriilillä” toiminnalla ja produktiot ovat floppja floppien perään. Sitten toimistoon saapuu, kuin pelastavana enkelinä, tilintarkastaja Leo Bloom (Wilder). Hän alkaa ajattelemaan ääneen ja tulee keksineeksi teorian, jolla flopista saadaan moninkertaiset tuotot verrattuna menestysnäytelmään. Tämähän on Maxin mieleen ja ennen kuin sitä ehtii natsia sanoa, niin näytelmää ollaan valmistelemassa jo täysillä.
Tästä kultakimpaleesta voi nähdä, että Mel Brooks taisi komedian jalon taidon jo uransa alkuaikoina. Loistava kässäri sisältää lukuisia pieniä gageja ja sen huumori on purevampaa kuin nälkäinen karhu. Iso käsi myös jokaiselle näyttelijä(ttäre)lle, jolle puherooli on nyt vain suotu, he hoitavat asiansa loistavasti. Muistuvimpia herkkusuorituksia ovat hermoilevan Wilderin ja nilkin Mostelin lisäksi mm. Kenneth Mars käsikirjoittaja, joka on herkkä suhteestaan natsismiin, Dick Shawn ”mustana” Hitlerinä ja Lee Meredith suorapuheista sianenglantia suoltavana ruotsalaissihteerikkönä, jolla svengaa. Tällaista katrasta tapittaessa sitä ei voi olla ulvomatta naurusta, ja kun tekele on vielä putkahtanut maailmaan 60-luvulla, tahtoo sanoa että fiilikset välittyy välittömästi, on se plussaa jo itsessään.
nimimerkki: Sappy
