Katastrofielokuvat jaksavat porskuttaa elokuvamaailmassa viihdyttävästi muiden seurassa. Vuosien saatossa mm luonnonkatastrofit, ydinonnettomuudet ja erilaiset epidemiat ovat tuoneet erilaisia skennaarioita valkokankaille ihmisrodun madonluvuista. Nyt päästään suuren maanjäristyksen äärelle keskelle Kaliforniaa ja koko Yhdysvaltojen länsi-rannikkoa elokuvassa San Andreas. Roland Emmerichin tuhoelokuvien jäljillä liikkuvavan tykityksen ohjaimista löytyy vaatimaton Hollywoodin perusjätkä Brad Peyton ja pääroolista muskeliäijä Dwayne Johnson, joiden yhteiseltä ajalta löytyy jatko-osa Journey 2:The Mysterious Island.
Yliopiston tutkija-professori Lawrence Hayes (Paul Giamatti) tutkii ryhmineen Länsi-rannikolla tapahtuvia erikoisia purkauksia ja pian hänen pahin pelkonsa on käymässä toteen. Toisaalla arvostettu pelastushelikopterilentäjä Ray Gaines (Dwayne Johnson) yrittää pelastaa metsään menevän avioliittonsa, kun vaimo Emma (Garla Gugino) on löytänyt uuden liittolaisen rakennusalan johtajasta Daniel Riddicistä (Ioan Gruffud). Samaan aikaan myös Rayn tytär Blake (Alexanda Daddario] on saapunut kaupunkiin. Kesken kaiken San Andreasin siirros kuplahtaa pahasti ja Ray tajuaa läheistensä jääneen keskelle hävitystä ja tuhoa. Los Angeles ja San Francisco näyttävät jäävän hiljalleen historian kirjoihin.
San Andreas on viihdyttävän näyttävä katastrofielokuva ja muutenkin hyvin rullaava kesäleffa. Tarina etenee sopivaa tahtia ja antaa päähenkilöiden tulla tutuksi katsojalle, sillä oikeastaan muiden sivuhahmojen kohtalo on kirkua ja juosta kovaa taustalla. San Andreas toimii juuri parhaiten teatterissa, jossa maanjäristyksen tuoman jyrinän ja voimakkaat ääniefektit voi tuntea teatterinpenkissä asti. Romahtavat pilvenpiirtäjät, kupliva maanpinta ja tuhoisa tsunami on saatu myös näyttämään komeilta. Golden Gate silta ei hetkeen olekkaan saanut yhtä tuhoisaa romahdusta ja Hooverin pato sortuu myös näyttävästi. San Andreas näyttää kuin Roland Emmerichin The Day After Tomorrow ja 2012 olisi sekoitettu keskenään.
Reilun parinvuoden ajan tuotannossa ollutta San Andreasin käsikirjoitus tiimi vaihtui kesken uusiksi ja nykyisten Carlton Cusen, Jeremy Passmoren ja Andre Fabrizion kynästä ei mitään mullistavan uutta ole syntynyt. Keskiössä on jälleen aviokriisin partaalla oleva perhe ja isäukko tulee vaikka läpi tuhon pelastaakseen läheisensä. Muut ihmiset ovat käytönnössä vain sivullisia uhreja, joita menehtyy massoittain taustalla. Tapausen taistalla on pieni pelottelu Kalifornian maanjäristyksistä vuosina 1906 ja 1989, jolloin vielä selvittiin toistaiseksi säikähdyksellä. Toisaalta ei ole kuin reilu 10 vuotta kun ihmiset juoksivat romahtavia pilvenpiirtäjiä ja tuhoisia vesimassoja pakoon.
Toimivaksi näyttelijäksi kohonnut Dwayne ”The Rock” Johnson tekee mukiinmenevän roolityön tarinan sankarina. Paul Giamatti hoitaa kansakunnalle viimeisiä puheita pitävän professorin roolin vapaalla rutiinilla. Garla Gugino ja Alexandra Daddario saavat väistellä jos jonkinmoista tuhoa kauhistuneet ilmeet silmillä. Ioan Gruffuddin rakennusinsinööri ja Will Yun Leen yksi professori Lawrencen tutkijoista saavat sivuhahmoilleen vähän muutakin tekemistä kuin juosta tuhoa pakoon.
Kokonaisuutena San Andreas tarjoaa kaikilla herkuilla ja kliseillä höystetyn katastrofi-ajelun.
