Kärsivistä taiteilijoista ei koskaan ole pulaa. Heidän traagiset elämäntarinansa ovat elokuvamaailmassa aina suosittu aihe. Yksi surullisimmista on legendaarisen post-punk yhtye Joy Divisionin keulahahmon Ian Curtisin tarina. Valokuvaajana ja musiikkivideo-ohjaajana rock-maailmassa pitkän ja arvostetun uran tehneelle Anton Corbijnille aihe on henkilökohtainen. Se näkyy hänen visuaalisesti virheettömässä ja tarinaltaan lohduttomassa esikoiselokuvassaan Control.
Palkittu elokuva on tarina musiikista, unelmista, pettymyksistä ja elämänkontrollin menettämisestä. Se vie katsojansa äärimmäisen lähelle henkilöhahmojaan ja kuvaa voimakkaan tunnelmallisesti tapahtumia, mitkä ajoivat lahjakkaan Ian Curtisin ennenaikaiseen kuolemaan vain 23-vuotiaana.
70-luvun lopulle sijoittuvassa tarinassa todellinen löytö, Sam Riley näyttelee Ian Curtisia, joka kamppailee elämässään vaikeiden valintojen välillä. Nousussa olevan post-punk bändin laulaja ei osaa tehdä valintoja perheen ja rocklaulajan uran, kahden naisen (Samantha Morton, Alexandra Maria Lara) eikä myöskään rock-elämäntyylin ja vaikean sairauden hoidon väliltä.
Elokuvan mustavalkoista kuvaa on syytelty tekotaiteelliseksi, mutta juuri mustavalkoisuudella on aina ollut tärkeä osa Joy Divisionia kuvattaessa. Bändin musiikki on synkkyydessään ja kolkkoudessaan kaunista. Musiikkielokuvana Control kunnioittaa ja ilmentää sekä bändin omaleimaista musiikkia, että sen edesmennyttä keulahahmoa. Ääniraidalla kuullaan Joy Divisionia alkuperäisesityksinä sekä loistavasti tulkitsevien näyttelijöiden versioina. 70-luvun lopun ajan henkeä tavoitellaan myös soittamalla mm. David Bowieta, Sex Pistolsia ja The Velvet Undergroundia unohtamatta Joy Divisionin raunioille perustettua New Orderia.
Ohjaajana Anton Corbijn tietää mitä tekee. Musiikin ja kuvan yhdistäminen on miehellä verissä. Corbijn paneutuu aiheeseensa intohimolla ja todistaa, että Joy Divisionista ja Ian Curtisista kertovan elokuvan ohjaamalla hän myös sulkee eräänlaisen ympyrän urallaan. Olihan hän myös viimeinen, kuka valokuvasi todellisen Joy Divisionin yhdessä ennen Ian Curtisin kuolemaa.
