Tarantino on niitä ohjaajia, jonka elokuvia odottaa aina mielenkiinnolla, sattui sitten pitämään niistä tai ei. Aina kun tulee tieto herran uudesta elokuvasta, se saa valtavat massat liikkeelle ympäri internetin maailmaa. Tarantinon elokuvien taso on kuitenkin joidenkin mielestä laskenut huomattavasti 2000-luvun aikana ja yleisö on jakautunut aika lailla kahtia. 90-luvun nokkelat ja tyylikkäät rikoselokuvat ovat vaihtuneet verisiin kostofantasioihin, jotka eivät enää niin mielyttänytkään kaikkia. Niin tai näin, Tarantino on pysynyt uskollisena tyylilleen joka koskee myös hänen uusinta elokuvaansa: Django Unchained on loistava elokuva.
Elokuva sijoittuu aikaan ennen sisällissodan alkua, jolloin orjuus kukoisti voimakkaana Yhdysvalloissa. Django (Foxx) on vaimostaan Broomhildasta (Washington) erotettu orja, jonka omaperäinen saksalaissyntyinen palkkionmetsästäjä Dr. King Schultz (Waltz) ostaa itselleen. Schultz tarvitsee Djangon apua löytääkseen etsintäkuulutetut Brittlen veljekset, koska tämä on ollut tekemisissä heidän kanssa ennestäänkin ja näin ollen pystyy tunnistamaan heidät. Schultz huomaa saavansa Djangosta oivan kumppanin ja pyytää tätä partnerikseen palkkionmetsästyksen maailmaan ja vastineeksi lupaa auttaa Djangoa löytämään kadotettu vaimonsa. Jäljet johtavat kaksikon julmalle Candylandin plantaasille, jota isännöi kylmä, mutta elegantti Calvin Candie (DiCaprio). Django ja Schultz soluttautuvat tilalle sepitetyn tarinan voimin ja hankkiutuvat Candien suosioon, mutta Candien lempiorja Stephenin (L. Jackson) epäilykset heräävät kaksikon aikeista…
Tarantino on tehnyt taas mitä aina ennenkin, nimittäin loistavan elokuvan. Nyt täytyy kehua erityisesti käsikirjoitusta ja näyttelijöitä. Huumorin kukka kukkii tähän astisista Tarantinon elokuvista eniten, elokuvan sortumatta kuitenkaan liikaa komedian puolelle. Huumoria esiintyy niin dialogissa, kuin huvittavissa hahmoissakin ja mukana on myös paljon tilannekomiikkaa. Tarantino on myös parantanut dialogin määrää kohtauksissa verrattuna edelliseen elokuvaansa, eikä keskustelut veny liian pitkiksi tai puuduttaviksi. Hahmot ja niitä esittävät näyttelijät ovat jälleen kerran mahtavia. Christoph Waltz, joka esiintyi myös Tarantinon edellisessä elokuvassa Kunniattomat Paskiaiset, tekee jälleen kerran Oscarin arvoista työtä humoristisena palkkionmetsästäjänä, eikä Jamie Foxx Djangona jää hänen varjoon. Kaksikon kemia toimii loistavasti. Tällä kertaa kuitenkin DiCaprio vetää pisimmän korren julmana plantaasinomistajana ja todistaa olevansa myös muuntautumiskykyinen. Nyt ollaan kaukana Titanicista ja yhtään Waltzin työtä väheksymättä, olisi Oscar mielestäni kuulunut Leo pojalle. Sivuosista parhaimman vetää ehdottomasti Samuel L. Jackson teräväkielisenä orjana, jonka jutuille saa todella nauraa.
Django Unchained on jälleen kerran loistava taidonnäyte Tarantinolta ja paras lännenelokuva sitten Eastwoodin Armottoman. Se on eeppinen, verinen ja huumorintäyteinen lähes kolmetuntinen kostoretki taattuun Tarantino tyyliin. Elokuva on ennenkaikkea todella viihdyttävä ja Kunniattomia Paskiaisia vaivannut osittainen tylsyys on saatu karsittua kokonaan pois. Uskallan jopa väittää tämän olevan Tarantinon paras elokuva sitten Pulp Fictionin. Mielenkiinnolla odotan suunnitelmissa olevaa Kill Bill Vol. 3:sta.
”The ”D” is silent.”
