Tällä kertaa jahdataan ympäri maailmaa kommunistien perässä terrorijärjestön pöllimää ydinsukellusveneiden ohjausjärjestelmää. Kyseessä onkin oikeastaan Mooren maanläheisimpiin kuuluva seikkailu. Kaikki ihmeen hilavitkuttimet on Bondeissa käyty läpi moneenkin kertaan ja avaruudessakin on pörratty. Kuuraketin jälkeinen leffa palauttaa Bondin tukevasti maan pinnalle. Tai siis maalle, merelle ja osittain ilmaankin.
Leffan intro (siis se ns. pre-credits -jakso) on klassinen helikopterikohtaus. Rullatuolissa kähisevä Blofeld vastaan helikopteriin jumiutunut 007. Kekseliäs ja hauska aloitus, naurattaa vieläkin sadannella katsomiskerralla. Ferrarin tehokkaan hälytysjärjestelmän takia turvaudutaankin ”rättisitikkaan” ja pisteeksi iin päälle potkaistaan yksi pääpahiksista mersuineen alas jyrkänteeltä.
Toimintakohtauksista esiin nousee kuitenkin laskettelurinteessä tapahtuva takaa-ajo, jossa skimbaillaan karkuun nahka-asuisia speedway-ajajia. Ensin hypätään tietenkin vähän mäkeä (ihan siihen perinteiseen tyyliin, joskaan ei kovin pitkälle kun pitää töniä matkalla pahiksia kumoon), jonka jälkeen kelkkakourussa laskeminen voi alkaa. Talvilajeja tasapainoitetaan kivasti Kreikassa sukeltelemalla haiden seassa.
Erittäin salainen onnistuu sarjassaan hyvin. Se on juuri sitä mitä sen pitääkin olla. Viihdyttävä ja hauska, tietenkin komeisiin maisemiin sijoitettuna. Kuuluu ehdottomasti niihin Mooren parhaimpiin Bondeihin. Joten arvostelupisteet tulevat Bond-asteikon mukaan…
