Pakko ihailla Burtoniin tyyliä,
sen jäljittelijät saakoon syyliä,
koska tahtovat vain olla myyviä.
Timin maailma on tumma ja harmaa,
omalaatuista toki, se on aivan varmaa.
Ainahan se on ollut lähellä samaa,
synkkyydeltään huimaa kamaa.
Mustavalkoisuus on mahtava tyyli,
vaikka siitäkään ei tykkää joka lyyli.
Dialogi täynnä hauskaa runoutta,
lähes tulvii yli kummaa lumoutta.
Vincent on seitsemän vee,
jonka mielikuvitus harhailee.
Välillä niin pahasti ahdistaa,
että sydäntäkin voisi tahdistaa.
Juonesta on turha enempää paljastaa,
antaa vaan mielikuvituksen ratsastaa.
On tämä pakko kuitenkin katsastaa.
Vincentistä mieleen tulee Depp.
Samaan päätyneet huutakaa hep.
Musta tukka ja kalpea naama,
taidoiltaan ei mikään laama.
Vincent Price on kunnon narrator,
meriiteiltään ei mikään kurator.
Kielenä käyttää aitoa engelskaa,
outoa olisikin lausua japanskaa.
Hinta oli kuusikymmentä tuhatta taalaa,
näköjään jotain silläkin filmille maalaa.
Oli sekin iso raha kahdeksankaksi,
nyt ei sillä pääsisi edes tuottajaksi.
Tällä oli Burtonin hyvä aloittaa,
elokuva maailmaa valloittaa.
Taisi olla herran kolmas pätkä,
miettiessä kääriytyi marisätkä.
Onhan tämä mahtava animaatio,
mieleen tulee hallusinaatio.
Tähtiä annan kolme ja puoli,
näkyihän siinä äidinkin huoli.
Tarinaltaan koskettavan kaunis,
jos et ole aivan kyyninen nauris,
mielessään vain veri sekä kauris.
Kaikille tätä voisi suositella,
onhan se mukava huvitella,
ja Burtonin kanssa kuvitella.
