Vanhojen klassikoiden uusintafilmauksissa piilee aina riski. Kyseisistä elokuvista on nimittäin haastavaa saada onnistunutta lopputulosta sillä olisi ylitettävä alkuperäisen elokuva sekä erotuttava jotenkin muista uusintafilmauksista. Andrew Walkerin ja David Selfin tekele epäonnistuu masentavasti yrityksessä herättää henkiin kauhuklassikko.
Leffa kykenee pitämään otteessaan ainoastaan muutamat alkukohtaukset. Alku lupaakin aivan liian hyvää loppuelokuvaa ajatellen. Ensikohtauksen mysteerisyys ja jännitys katoaa kuitenkin nopeasti ja elokuva muuttuu varsin puuduttavaksi tervanjuonniksi jota ennalta-arvattava, löyhä juoni ei jaksa kannatella.
Näyttelijätyökään ei pelasta elokuvaa kompastumasta, sillä vaikka Benicio Del Toro onkin hyvä näyttelijä ei hän, eikä kukaan muukaan näyttejikaartista esitä häikäisevää tulkintaa. Käsikirjoitus tosin luo omat rajoituksensa sillä elokuva keskittyy enemmän silmittömään silpomiseen ja mätkimiseen kuin kiinnostavan juonen esittämiseen. Jo tässä vaiheessa huomasi että elokuva oli susi jo syntyessään.
Viimeinen tikki joka kepittää elokuvan lopullisesti on masentavasti epäonnistunut maskeeraus. Yritys tehdä pelottavaa ihmissutta epäonnistui täysin ja lopputulos muistutti enemmänkin Grincin ja apinan yhdistelmää. Kehnon maskeerauksen myötä katosivat elokuvasta viimeisetkin kauhun rippeet sillä ihmissusien ilmestyessä ei voinut kuin katsella epäuskoisen huvittuneena.
On kuitenkin myönnettävä että elokuva ei ole umpisurkea.
Tunnelma säilyi miellyttävän synkeänä suurimman osan ajasta ja lavastus sekä miljöö olivat erinomaisia. Upea ympäristö olisi ansainnut paljon paremman käsikirjoituksen.
Yhteenvetona suosittelen kuitenkin etsimään alkuperäisversioita ja jättämään tämän kyseisen tekeleen omaan arvoonsa.
