Purppuravyöhyke on Ridley Scott’n veljenä tunnetun Tony Scott’n ohjaama sukellusvenejännäri vuodelta 1995, jonka pääosissa kiemurtelevat valovoimainen kaksikko Gene Hackman ja Denzel Washington. Isoista ( ja huonoista?) paukuista tunnettu Jerry Bruckheimer hoiteli tuottajan hommat tällä kertaa.
Juoni menee lyhyesti kiteytettynä niin, että Hackmanin kipparoima ydinsukellusvene hälytetään tyynelle merelle partioimaan ja suojaamaan USA:n selustaa mahdollisten ohjusiskujen varalta. Venäjän puolella majailevilla kapinallisjoukoilla näet on ydinaseita hallussaan ja tämä saa jenkkilän pojat hieman huolestumaan siitä, että mitähän meinaavat ohjuksillaan tehdä. Sukellusvene miehistöineen kokee kuitenkin kovan kolauksen partioreissullaan jouduttua venäläisaluksen hyökkäyksen kohteeksi, muun muassa radio menetetään ja tällä tavoin myöskin käskyjen saaminen USA:n isoilta pampuilta vaikeutuu. Kapteenin ja miehistön välille syntyy karkeita erimielisyyksiä siitä, että pitäisikö ydinohjusta laukaista venäjän maan suuntaan heti paikalla ikään kuin varmistukseksi, vaiko odottaako ohjeita sekä vahvistusta ylimmiltä tahoilta siitä, että mitä maan päällä oikein tapahtuu. Nämä ovat lähtökohdat ja ne johtavat tapahtumarikkaaseen vyyhtiin, jota yritetään seuloa syvyyksissä oikein olan takaa, aina kyllästymiseen asti.
Vanha kettu Gene Hackman tekee rutiiniroolin hieman ärjynä ja erittäin kokeneena kapuna. Washingtonin Denzelikin on sitä tavallista itseään tämän rattaisiin kapuloita työntävänä ”förstinä”. Nykyään hieman nimekkäämmät näyttelijät James Gandolfini ja Viggo Mortensen ovat vain kasvoja muiden joukossa, eivät sen enempää.
Leffan käsikirjoitus on kovin tylsä, laahaava, epäuskottava ja ponneton. Minkäänlaista jännitystä ei saada missään vaiheessa päälle, vaikka hyvien toimintaleffojen perusmies Tony Scott ruorissa onkin. Tämän ohjaus ei oikein ole ottaakseen tuulta missään vaiheissa siipiensä alle, ja tällä tavoin elokuvakin jää hieman tavallista tyhjemmäksi. Sisältöä ei ole nimeksikään, henkilöhahmot jäävät kovin pinnallisiksi eikä heidän kohtaloaan jaksa murehtia. Taka-ajatuksena elokuvantekijöillä on varmasti ollut puhdas kuuppa nollilla –tason viihde-elokuva, joka yrittää ammentaa vetovoimansa kylmästä sodasta ja maailmaa kuilun partaalla pitäneestä historiallisesta Kuuban kriisistä, jonka aikana henkeä haukottiin mantereella jos toisellakin kolmatta maailmansotaa peläten. Tavoite jää kuitenkin saavuttamatta. Tyhjä fiilis ja pari elämästä hukkaan heitettyä tuntia ovat tämän pätkän loppusaldo.
T. Scott kumppaneineen tarjoaa yhden katselukerran kestävää peruskuvaa kaikille sotahulluille, muille tätä on todella vaikea mennä suosittelemaan.
nimimerkki: Lutkus
