Mikäli Road To Paloma olisi päätynyt tuotantoon 1970-luvun alussa ja sopivasti Easy Riderin vanavedessä olisi se todennäköisesti saanut taakseen ison studion rahoituksen ja muhkean markkinakoneiston. Nyt yli 40 vuotta myöhemmin näyttelijä Jason Momoan debyyttiohjaus jää matalan profiilin road movieksi, ja hyvä niin. Aineksia ei juuri muuhun olekaan.
Mojave-intiaani Robert Wolf (Momoa) on kostanut äitinsä raiskausmurhan ja tappanut syyllisen. FBI:n agentit perässään Wolf lähtee pakomatkalle moottoripyörällään aikomuksenaan viedä murhatun äidin tuhkat luonnon keskelle, järven äärelle. Wolf piipahtaa sukulaisten luona, haukkaa hieman kiellettyä hedelmää villin kaunottaren kanssa (Momoan vaimo Lisa Bonet) ja taittaa osan matkasta viinaksiin menevän Cashin (Robert Homer Mollohan) kanssa. Kintereillä hiipii väsymättömästi FBI-agentti Williams (Timothy V. Murphy), joka ei luovuta, ennen kuin murhasta epäilty Wolf on nalkissa.
Road To Paloma on elokuva, jossa ajetaan moottoripyörällä komeissa maisemissa ja sitä tehdään paljon. Näitä hetkiä on tarjolla useammankin elokuvan tarpeiksi ja ihan näyttäviä tunnelmapaloja nuo kuvat ovatkin. Tarjolla on auringonlaskuja ja nousuja, Monument Valley ja vapaat sielut rautahepojensa selässä. Ohjaajana Momoa kiistatta taitaa tunnelman luomisen ja upeat kuvat. Sisällöllisesti tämä biker-leffa kuitenkin kumisee tyhjyyttään.
Road To Paloma etenee hapuillen kohtauksesta toiseen, eikä se oikein löydä sanottavaa missään vaiheessa. Pientä ajatusta herätellään intiaaniväestön oikeusturvan puutteellisuudesta, mutta sekin jää puolitiehen. Ensikertalaisena hienoa työtä tekevän kuvaaja Brian Mendozan tarjoilemien näkymien varaan olisi ollut hyvä rakentaa toimiva kokonaisuus, mutta viimeistään kömpelö dialogi pudottaa tarinan polvilleen. Tämän tyylisen road-movien pitäisi kyetä nostattamaan jännitettä kuljettaessa kohti loppuratkaisua. Nyt potku hiipuu pahasti ja kliimaksi on sitä myöten melko ponneton.
Leffaa ei silti tee mieli kauheasti ruoskia, sillä toisaalta Road To Paloma on leppoisan rennolla meiningillä etenevä tunnelmapala, jonka kuvissa silmä lepää. Harmi vain, että aivotkin olisivat kaivanneet jotain pureskeltavaa.
