Dark Days on Marc Singerin hieno ja koskettava dokumenttielokuva, joka kertoo New Yorkin köyhästä vähemmistöstä, eli siis karkeasti sanottuna pummeista, jotka asuvat Nykin metrotunneleissa itse rakentamissaan majoissa. Elokuva tuo esille näkökulmia jotka eivät ennen ole juolahtaneet ainakaan minun mieleeni. Yleensä sitä miettii että pummit eivät mitään muuta teekkään kuin huutelevat rivouksia “kunnon väelle” ja istuskelevat puiston penkeillä ryypiskellen väkijuomiaan, tai potien hirveää kankkusta. Mutta näin ei asia ole, ei ainakaan näiden “pummien” kohdalla. Tokihan heillä on vähän epäterveelliset elämäntavat sillä craciahan he polttelevat ja luultavasti se heidät siihen jamaan on saanutkin. Mutta nämä pummit eivät esim. käyttäneet alkkoholia sen enempää kuin muutkaan pulliaiset ja he ansaitsevat rahansa myymällä roskiksista löytämiänsä ja korjattavissa olevia esineitä. Tokihan muistetaan että he ovat omilla päätöksillään siihen jamaan joutuneet, eikä siihen mitään vastaan väittämään, mutta ainakin he tietävät sen itse.
Osa heistä kertoo avoimesti kameralle minkälaista hänellä oli ennen metrotunneleihin muuttamista. Hän kertoo koulun käynnistään ja kuinka hyvin hänellä meni ennen horjahdustaan ja näyttaa hän siinä pienet itkutkin tirauttaa. Nämä pummit olivat asuneet metrotunneleissa 15-20 vuotta aiheuttamatta minkäänlaista häiriötä tai haittaa ja silti poliisi käski heitä pakkaamaan kimpsunne ja kampsunne 30 päivän sisällä ja lähteä lätkimään. Mielestäni tällainen on juuri sitä paljon puhuttua epäoikeudenmukaisuutta, mutta onneksi he sitten saivat ihan oikeankin kodin.
Singer on tehnyt loistotyötä. En ole nähnyt hänen muita tuotoksiaan niin en voi niihin verrata, mutta tämä ei ole sellainen dokkari jonka kerran katsoo ja sitten vie markantorille, niin kuin Farenheit. Vaan tämä on elokuva, jonka mielellään katsoo muutamaankin kertaan, johtuen osin tietysti sen niin hienosta toteutuksesta. Elokuva on kuvattu mustavalkoiselle filmille, ja valaistus on hoidettu pimeissä metrotunneleissa aivan loistavasti. Kuvauskin on ihan omaa luokkaansa, vieläpä paljon hienompaa kuin useissa muissa leffoissa. Elokuvan (dokumentin) kerronta on osattu kuljettaa erittäin hienosti ja juuri sen takia aika ei varmasti tule tylsäksi tätä katsellessa.
Dark Days on voittanut lukuisia filmifestivaalipalkintoja mm. Los Angelesin Film critics associationin parhaan dokumenttielokuvan palkinnon sekä saman tittelin palkinnon Indie Spirit filmijuhlissa. Elokuva kaappasi myös ansaitun parhaan kuvauksen palkinnon. Tästä leffasta voin vilpittömästi ja kirkkain silmin sanoa että tämä on paras dokkari mitä olen nähnyt.
nimimerkki: mörssäri
