Samanaikaisesti syntisen hyvä ja pyhäksi luokiteltava mestariteos.

24.11.2004 17:09

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat:
Alkuperäinen nimi:Se7en
Valmistusvuosi:1995
Pituus:127 min

Minkähänlaisessa teinikomediakierteessä lienisi mies nimeltä Brad Pitt ilman David Fincheriä ja kiinnitystä Se7enin pääosaan? Tai toisinpäin kysyttynä: Missähän olisi David Fincher ilman tätä Andrew Kevin Walkerin upeaa käsikirjoitusta, joka nosti Fincherin Alien kolmosen mudista taivaisiin.

Seitsemän tai tuttavallisemmin Se7en on kiistatta trillerien suunnannäyttäjä ja kuningas samalla tapaa kuin mitä Tarantinon Pulp Fiction oli rikosgenrelle. Se7en on paljon enemmän kuin osiensa summa: Andrew Walkerin käsikirjoitus voisi aivan yhtä hyvin olla jonkin saksalaisen tusinasarjan juonena, mutta Fincherin pikimusta ja sateen kastelema näkemys siitä on unohtumaton. Ja sivussa Pitt, aina loistokas Kevin Spacey ja Morgan Freeman intoutuvat huimiin suorituksiin. Jo tässä vaiheessa on siis selvää, montako pojoa tämä leffa ansaitsee…

Katolinen kirkko otti aikoinaan käyttöönsä aneiden vuoksi syntien eri alalajit, jonka pahimman luokan muodostivat seitsemän kuolemansyntiä (peccata mortalia). Mässäily, ahneus, (hengen) laiskuus, kateus, viha, ylpeys ja haureus nostettiin lähes kuolemanarvoisiksi synneiksi, joiden rinnalla murhakin on kevyempi teko. Niinpä ei ollut yhtään hullumpi ajatus keksiä tarinaa psykopaatista, joka valitsee uhreikseen ne, jotka pyhien sanojen mukaan tuomionsa ansaitsevat. Andrew Kevin Walkerin käsikirjoituksessa sääliä ei tunneta ja shokkivaikutukseltakaan ei varmasti herkimpien kohdalla vältytä.

Morgan Freeman ja Brad Pitt esittävät melko perinteistä poliisiparivaljakkoa nimeämättömässä suurkaupungissa. Pittin esittämä Mills on se nuori ja vielä herkästi provosoituva kaveri ja Freemanin Somerset konkari, joka puhelee viisaita ja opastaa kolleegaansa. Koko ajan näkymättömissä pysyvä murhaaja esittelee häikäilemättömästi ihmismielen varjopuolta ja samalla lailla varjoja tarjoaa Fincherin kameraan vangitsema miljöö. Lisää ulottuvuutta tarinaan tuo Millsin ja tämän kauniin Tracy-vaimon (Palthrow) suhteen seuraaminen.

Fincher näyttää läpimurtoleffansa aikana musiikkivideopiireissä oppimiaan kikkoja kiitettävästi. Kamera hypähtää välillä kuin Jyrkissä aikoinaan ja sade ei lopu koskaan. Loppu on järisyttävämpi kuin mitä trillereissä koskaan aiemmin on nähty. Uhrilampaat saa loikkia häntä koipien välissä nurkkaan piiloon Se7enin jälkeen. Ajatuksia herättävä Se7en on samanaikaisesti syntisen hyvä ja pyhäksi luokiteltava mestariteos. Amen.

Arvosteltu: 24.11.2004

Lisää luettavaa