Se oli tuossa 70-luvun puolivälissä, kun Sylvester Stallone lähti Hollywoodiin kauppaamaan käsikirjoituksiaan. Hän vaati vaatimalla, että käsikirjoittajan itse oli esitettävä pääosaa. Ajatuksesta ei pidetty, mutta Syltty oli loistava.
Rocky Balboa on ammattitason nyrkkeilijä, joka tekee töitä Gazzo-nimiselle pikkupomolle velkojenkeruu-gorillana. Rocky on kuitenkin liian hyvätahtoinen taittamaan rahattomien sormia. Rockyn kaveri Paulie järkkää Rockylle illaksi treffit siskonsa Adrianin kanssa. Adrian on neitsyt, eikä koskaan ole suudellut miestä ja on muutenkin tosi ujo. Rocky ja Adrian rakastuvat toisiinsa. Samaan aikaan nyrkkeilyn raskaansarjan mestari Apollo Creed päättää USA:n 200-vuotispäivänä antaa tuntemattomalle nyrkkeilijälle mahdollisuuden voittaa mestaruus. Apollo sattumalta valitsi Italialaisen orin Rocky Balboan. Rockya treenaa vanha entinen kehäkettu Mickey Goldmill ja kotona tukee Adrian.
Rocky on Rocky-leffoista ensimmäinen ja paras. Roolit ovat kaikki nappisuorituksia. Stallone on loistava Rockyna, Carl Weathers huumorintajuisena Apollona, Talia Shire ujona naapurintyttönä, Burt Young hauskana Pauliena – ja sitten leffan paras suoritus: 60-luvun Batmanien Pingviininä tunnettu Burgess Meredith ankarana ja toivoa antavana valmentajana.
Rocky on ehdottomasti ohjaaja John G. Avildsenin paras suoritus, jota hän ei ole vieläkään Karate Kideillänsä sun muilla pystynyt peittoamaan. Lopuksi annan plussaa vielä Rockyn legendaarisesta treenimusasta.
nimimerkki: FilmSanteri
