” They cry, they plead, they beg, they piss themselves, they cry for their mothers. It gets embarrassing. I like to kill ’em softly. From a distance”
Amerikka ei ole enään maa, vaan pelkkä bisnes, toteaa ammattitappaja Jackie Cogan Andrew Dominikin elokuvassa Killing Them Softly. Uusiseelantilainen ohjaaja/käsikirjoittaja Andrew Dominik tuli tunnetuksi Eric Banan tähdittämällä rankalla henkilökuvauksella Chopper(2000). Todellinen läpimurto tapahtui vuonna 2007 ilmestyneessä seesteisen kauniissa western-elokuvassa Jesse Jamesin salamurha pelkuri Robert Fordin toimesta, joka lukeutuu helposti viime vuosien parhaimpiin western-elokuviin. Andrew Dominik on tarttunut uusimassa elokuvassaan George V. Higginsin mafiahenkiseen romaaniin Cogan’s Trade, josta käsikirjoituksen myötä muokattiin elokuva Killing Them Softly. Cannesin elokuvajuhlilla ensi-esityksen saaneen Killing Them Softlyn pääroolissa nähdään Jesse Jamesina esiintynyt Brad Pitt.
Vuoden 2008 keväälle sijoittuvassa tarinassa kaksi hieman yksinkertaista huumerikollista Frankie (McNairy) ja Russell (Mendelsohn) päättävät ryöstää paikallisen Markie Trattmanin (Liotta) pyörittämän pokeripelin rahat tietämättä että, rahat kuuluvat paljon korkeamalle taholle. Johnny ”Kurre” Amato (Curatola) päättää pistää häpeällisen ryöstön Trattmanin piikkiin. Rikollisjärjestön välikäsi salaperäinen kuski (Jenkins) pyytää piireissä pelättyä ammattitappaja Jackie Cogania (Pitt) selvittämään tapahtumia ja hommaan pyydetään myös mukaan vanhempi kollega Mickey (Gandolfini).
Killing Them Softly on vavisuttavan raadollinen kuvaus nykypäivän monista ongelmista ja varsinkin talouskriisistä mafiahenkiseksi rikosdraamaksi puettuna. Alkuperäinen George V. Higginsin romaani julkaistiin 1974, mutta Andrew Dominik siirsi elokuvan tapahtumat vuoden 2008 keväälle aikaan jolloin taloustaantuma oli hiljalleen alkamassa ja Barack Obamasta tulossa presidentti. Osuvasti Killing Them Softlyn ryöstö vaikuttaa vastaavasti lopulta usean ihmisen elämään ja kokonaiseen rikollisjärjestöön. Rikolliset kun eivät järjestä yt-neuvotteluja epäonnistuneille kumppaneille.
Andrew Dominik on kynäillyt George V. Higginsin romaanista melko rauhallistempoisen ja dialogipainotteisen, mutta samalla armottoman rikosdraaman, joka pitää otteessaan mukavasti. Henkilöhahmojen välillä käydään pitkiä ”tarantinomaisia” keskusteluja jotka päättyvät muutamaan otteeseen silmittömään väkivaltaan. Killing Them Softly kuvaa myös hyvin miten on valmis ottamaan vastuun omista teoistaan ja onko niistä valmis maksamaan. Killing Them Softlyn maailma nähdään melko ankeana ja synkkäsävyisenä, mutta pientä kuivaakin kuivempaa huumoria on myös pistetty mausteeksi mukaan.
Andrew Dominik on luonut muutamat äkilliset väkivaltakohtaukset toimivalla tapaa hidastettuna, sillä kuva melkein pysähtyy kun luodit repivät ihmisen kappaleiksi. Killing Them Softlyn hienoimpiin lukeutuvassa kohtauksessa auton lasinsirut lentelevät pimeällä ja sateisella maantiellä pitkin autoa hidastetusti. Väkivalta esitetään muutenkin melko rujona ja mitään säästämättä.
Brad Pitt on vakuuttavan jäätävä uhrejaan omaperäisellä tavalla kunnioittava tappokone, joka tykkää tehdä murhat siistin pehmeästi. Killing Them Softlyn Suurimmat yllättäjät ovat kaksikko Ben Mendelsohn ja Scoot McNairy. Monista sivurooleistaan tunnettu Ben Mendelsohn narkkari Russelina ja kovassa nousussa oleva Scoot McNairy (Monsters, Argo) Frankiena tekevät erinomaiset roolit, jotka joutuvat kovaan pyöritykseen tekemistään asioista. Ray Liotta häpäistynä rikollisena, Richard Jenkins mafianvälikätenä ja mafiarooleja ennenkin esittänyt James Gandolfini ehtoopuolella olevana palkkamurhaajana tekevät rooleissaan pätevät roolityöt. Sam Shepard piipahtaa kuvissa mafian ulosottomiehenä.
Kokonaisuutena Killing Them Softly on rankka, mutta ajatuksellinen kuvaus ammattirikollisten varjopuolelta. Killing Them Softly on samalla myös hieman satiirimainen katsaus Amerikan nykypäivään, jolloin raha puhuu ja teoilla on aina seurauksensa.
