Australialainen ohjaaja/käsikirjoittaja Jennifer Kent löi itsensä kertaheitolla elokuvamaailmaan pienimuotoisella kauhudraamalla (The Babadook) 2014. (The Babadook) on mielenkiintoisesti rakennettu kauhudraama yksinhuoltajaäidistä ja hänen lapsestaan mystisen painajaissadun keskellä. Muutama vuosi (The Babadookin) jälkeen Jennifer Kent alkoi suunnitella toista kokoillan elokuvaansa ja Jennifer Kentin kynäilemästä ideasta syntyi vuonna 2018 valmistunut ja useilla elokuvafestifaaleilla esitetty The Nightingale niminen elokuva joka on yksi lähivuosien mieleenpainuvimmista ja voimakkaimmista elokuvakokemuksista.
Vuonna 1825 Tasmanian saarella pienessä kylässä nuori Irlantilainen vanki Clare (Aisling Franciosi) elää miehensä Aidanin (Michael Sheasby) ja pienen lapsensa kanssa tiukassa brittisotilaiden valvomassa kylässä. Kovapintaiset sotilaat Hawkins (Sam Claflin) ja Ruse (Damon Herriman) ovat lähdössä hakemaan Hawkinsille ylennystä, mutta päättävät käydä pienen juopottelun jälkeen kylässä Claren luona järkyttävin seurauksin. Claren lapsi ja Aidan menehtyvät, mutta Clare jää eloon. Clare päättää lähteä Hawkinsin ja hänen ryhmänsä perään palkkaamalla koviakokeneen Billyn (Baykali Ganambarr) oppaakseen. Matkan aikana Clare ja Billy saavat huomata ihmisenluonteen nurjemman puolen.
The Nightingale on voimakkaan lohduton elokuvakokemus ja varmasti yksi rankimmista kostoelokuvista useaan vuoteen. Jennifer Kentin luoman tarinan maailma on täynnä pahuutta ja ahdistuneisuutta jossa ihmisen arvolla ei paljoa mitään virkaa ole. Jennifer Kent kuvaa naiset, tummaihoiset ja lapset tarinassaan yllättävänkin rohkean lohduttoman rumalla tavalla. The Nightingalen kaiken rankkuuden keskellä Jennifer Kent kuvaa Claren ja Billyn välistä ystävyyssuhdetta matkan aikana varsin toimivasti ja kummastakin hahmosta oppii välittämään.
Jennifer Kent kujettaa tarinaa vähäeleisen kauniisti eteenpäin ja välillä kuvat humisevasta metsästä antaa ajatuksille hetken aikaa levätä ennen seuraavaa väkivaltapurkausta. Jennifer Kent pitää huolen, että tarinan shokkikohtaukset satuttavat ja kunnolla. Raiskauskohtaukset ovat jäätävän kuvottavia ja ihmisen kallonmurskaukset tuntuvat kotisohvalla asti. Tunnelma The Nightingalessa on odottavan arvaamaton. Oikeastaan koko tarina on yksi pitkä matka metsän läpi jossa nähdään kuinka julma ihminen voi pahimillaan olla. Vaikka Jennifer Kentin The Nightingale kulkeekin täysin omaa synkkää polkuaan on siinä pieniä kaikuja Gaspar Noén (Irréversible) ja John Boormanin (Syvä Joki) elokuviin.
Aisling Franciosi antaa voimakkaan olemuksen henkisen ja fyysisen kärsimyksen ruumillistumalle. Yleensä mukavista jokamiehen rooleistaan tunnettu Sam Claflin ja Quentin Tarantinon (Once Upon a Time… in Hollywoodissa) Charles Mansonina piipahtanut Damon Herriman ovat sotilasrooleissaan yhdet lähivuosien kuvotavimmat ihmishirviöt. Baykali Ganambarr on suorastaan erinomainen lämminhenkisen, mutta suurta tuskaa kantavan Billyn roolissa.
Kokonaisuutena The Nightingale on pysäyttävän lohduton elokuvamatka ihmismielen pimeimpään kolkkaan.
