Joulun aika lähestyy jälleen ja lahjat odottavat avaamistaan. Koko perheen hyvän mielen elokuvat pyörivät tv:ssä ja teattereissa, mutta melkein aina Joulun alla on tullut myös hieman synkempää elokuvaa. Esimerkkeinä Paha Pukki, Silent Night, Deadly Night ja Santa’s Slay. Bob Clark ohjasi vuonna 1974 slasher-elokuvan Black Christmas, josta nyt on puolestaan tehnyt uusintaversion Glen Morgan (X-Files/Final Destination). Nämä kaksi eroavat toisistaan hyvinkin paljon, sillä alkuperäinen B-Christmas oli hyvinkin retro-ilmeellä tehty slasher ja tämä uusi versio puolestaan lähes roskaviihdettä.
Jouluaattona vuonna 1991 hieman häiriintynyt Billy (Mann) tappaa äitinsä (Konoval) ja tämän uuden miehen, koska on kyllästynyt heidän manipulointiin. Billy joutuu useaksi vuodeksi mielisairaalaan. Vuosien päästä Billyn kotitalo on muutettu kuuden sisaruksen ja heidän äitinsä toimesta asuntolaksi, jossa vietetään jouluaattoa. Billy on kuitenkin päättänyt palata tänä jouluna kotiinsa uuden perheen luokse. Pian taloon alkaa tulla uhkaavia puhelinsoittoja ja yksi tytöistä katoaa. Billy on tuomassa joulunsanomaa kaikille hänen kotonaan asuville ja yhdelle kadonneelle sukulaiselleen.
Black Christmas on ihan harmitonta slasher-viihdettä, jonka aikana kannattaa suosiolla laittaa aivot narikkaan. Alussa homma voi tuntua hieman sekavalta, kun Glen Morgan kuljettaa kahta tarinaa samaan aikaan. Sisarusten valmistautuessa Joulun viettoon kurkistaa Billy lapsuuteen, minkä vuoksi hänestä tulee Michael Myersin ja Frank Ziton sekoitus. Billy on erikoistunut tekemään uhreistaan nukkeja puhkomalla näiltä silmät ja lopulta syömällä ne. Billyn tekemissä murhissa Glen Morgan pistää gore-kohtauksia kovalla huudolla. Varsinkin kohtaus, jossa Billy tekee äidistään jouluruokaa, on karmivalla tapaa huvittava – ja joutuu eräs Joulupukkikin Billyn käsittelyyn.
Dialogi, jota nuoret sisarukset talossa rupattelevat on tyhjänpäiväistä, mutta niin on ilmeisesti tarkoituskin. Joulun aika ja talvinen ympäristö ollaan toteutettu varsin mallikaasti. Suurimpiin heikkouksiin Black Christmasin voi laittaa siinä, kun puolessa välissä tarina toistaa itseään liikaa ja melkeimpä voisi sanoa koko Black Christmasin olevan yksi suuri klisee. Näyttelijöistä ei oikein voi sanoa mitään erityistä. Uusi tuttavuus Robert Mann sekoilee sopivasti psyko-Billyn roolissa. Michelle Trachtenbergin johtama sisarpoppoo vetää roolinsa yksillä ilmeillä alusta loppuun. Billyn äitiä esittänyt Karin Konovalista tulee hieman mieleen Braindeadin Lionelin äiti, molemmat kun ovat riippuvaisia pojastaan.
Kokonaisuutena Black Christmas on joulunaikaan sijoittuva huumoripitoinen aivoton kauhuelokuva. Aivot narikkaan, glögi muki käteen ja näin Black Christmas sopii joulunpyhien iltaan.
nimimerkki: andy
