Vuonna 2040 avaruus-alus Event Horizon lähtee suorittamaan tieteellista koetta lähelle Neptunusta ja tämän jälkeen aluksesta ei kuulu seitsemään vuoteen yhtään mitään. Kunnes Neptunuksen takaa saadaan epäselvä signaali ja kapteeni Millerin (Fishburne) johtama pelastusretkikunta lähtee selvittämään tapausta. Mukaan matkalle lähtee Dr William Weir (Neill), jolla on omaa tietoa tuosta tehdystä kokeesta. Perillä heitä odottaa kuolemanhiljainen alus, jonka uumeniin piiloutuu pahamaineinen salaisuus, joka saa yhden heistä täydelliseen valtaansa.
Paul W.S. Anderson niittää nykyään mainetta heikohkoilla videopeleihin perustuvilla elokuvillaan, mutta vuonna 1997 valmistunut scifi-kauhuelokuva Viimeinen horisontti on puolestaan helposti Andersonin tähän asti (ja todennäköisesti paras elokuva mitä mies tulee ohjaamaan) sekä myös hienosti rakenettu scifi-elokuva, joka esim: Suomessa on jäänyt hieman vähäiselle huomiolle. Kun aikoinaan Viimeinen Horisontti tuotiin suoraan video-levitykseen se jäi samana vuonna ilmestyneen myös pätevän ”Spheren” jalkoihin.
Monien scifi-kauhuelokuvien tapaan myös Viimeinen horisontti lainaa tunnelmaa ja ideaa ”Alien” -elokuvasta, mutta myös hieman ”Hellraisemaista” meininkiä on ilmasssa. Viimeinen Horisontti onnistuu näistä huolimatta pitämään ideansa suhteellisen omanaan. Tarina käynnistyy toimivan rauhallisesti ja luo painostavaa tunnelmaa hyvin koko ajan edetessään, yhä inhorealistisemmaksi käyvää loppua, jossa päästetään pienet roiskejuhlat irti. Visuaalisesti Viimeinen Horisontti on hienoa työtä, varsinkin alun painovoimaton-alus on komeannäköinen ja raadellut ihmiset ovat puolestaan aidon-rujonnäköisiä.
Viimeisessä horisontissa onnistutaan jopa välillä pohtimaan ihmisen käytöstä tälläisen tilanteen keskellä. Avaruudessa kun kukaan ei kuule huutoasi, mutta tällä kertaa ei vältämättä tarvitse nähdäkään mitään ja mikä on lopulta pahin mahdollinen paikka missä voidaan käydä?. Anderson punoo näistä naruista tehokasta ja paikoin aika brutaaliakin kerrontaa, joka ei missään vaiheessa huku efekti-mereen, mikä on todellakin harvinaista laatua Andersonilta. Karismaattinen äijä Laurence Fishburne tekee Millerin roolin perusrutiinilla ja osaa olla juuri oikenlainen joukkueenjohtaja. Viimeisen horisontin parhaasta asiasta vastaa Sam Neill, joka on alusta alkaen sopivan omalaatuinen ja loppuakohden hyytävä erikoisen tohtorin roolissa.
Kokonaisuutena Viimeinen horisontti on psygologisen-scifi-trillerin ja kauhuelokuvan onnistunut risteytys, joka pohtii tehokkaasti ihmisen halua tutkia pahuutta.
