Viggo Mortensen alkaa olla kohtuullisen kuuma nimi leffamaailmassa, kiitos tästä Taru sormusten herrasta -trilogialle. Nyt Viggonkin pystyy kiinnittämään päärooliin kuten tässä Hidalgossa. Suomalaisiakin sukujuuria omaava Mortensen suoriutuu roolistaan ihan mallikkaasti vaikka länkkärifiiliksestä ammentava leffa ei muuten oikein kolahdakkaan täysillä tähän katsojaan.
Leffaa katsoessa alkaa jossain vaiheessa soimaan päässä ikivanha Hanna Ekolan renkutus ”Vieläkö on villihevosia”. Tuo kieltämättä meinaa häiritä hiukan tarinaan keskittymistä, joka kertoo Hidalgo -nimisellä villihevosella ratsastuskilpaulussa kilpailevasta ex-pony express kuriirista, Frank Hopkinsista. Tarinalla lienee jonkinnäköistä todellisuuspohjaakin, koska leffan lopussa tiedetään kertoa enemmänkin Frankin kilpailumenestyksistä.
Hidalgossa keskitytään lähi-idän aavikoilla tapahtuvaan ratsukisaan. Frank matkaa Allahiin uskovien riesaksi vääräuskoisena kisapaikalle taistelemaan suuresta rahasummasta. Muut osallistujat yltyvät morkkaamaan haastajaa ja käyttämään kepulikonsteja joissa Frankin henkikulta on enemmän kuin vaarassa. Tarinan edetessä mies saa myös ystäviä eikä orastavalta romanssinpoikaseltakaan voida välttyä.
Pläjäys on sinänsä mielenkiintoinen että se ei ollutkaan perinteinen länkkäri kuten alkuun aiheeseen perehtymättömänä luulin. Toisaalta pituutta on hiukan liikaa ja juonellisesti homma ei kumminkaan lopulta sytytä. Varsin keskinkertainen kokonaisuus.
