Freaks on jännä leffa: pelottavaan, joskin tietyllä tavalla lököisään ympäristöön sijoitettu karmiva rakkausdraama. Ja hiukka mustaa huumoriakin siinä vilahtelee. Yleensä nämä iänvanhat hirmurainat ovat hillitöntä katseltavaa, mutta tämä pläjäys yllättää olemalla yhäkin kumman uskottava. Eipä ihme, että se riutui esityskiellossa kolme vuosikymmentä.
Kasa sirkusfriikkejä elelee onnellisina vaunuissaan. Mestassa järjestyshommia duunaileva, äveriäs kääpiö saa elämäänsä säpinää, kun nätti (ja tavallisen korkuinen) blondi osoittaa tähän syvää kiintymystä. Kääpiöherran kääpiövaimo ei tästä asetelmasta ollenkaan diggaa – onko kyseessä muka edes tosirakkaus, vai havitteleeko blondi kylmästi vain rahaa?
Elokuvan juoni on mukavan karu. Kesto, reipas tunti, kuitenkin tuntuu jo maksimilta, sillä mitään suurempia koukeroita ei käsikseen olla mahdutettu. Välillä meiningistä jää liikaakin fiilis, että Browning on halunnut tarinan kertomisen sijaan kauhistuttaa luonnonoikuillaan. Kerronta kuitenkin luistaa, ja muutamat kohtaukset ovat ehdotonta legendaa. Ainakin meikäläinen kuulee yhä sirkusväen huutavan “We accept you, one of us”. Upeata.
Maskeja sun muita vippaskonsteja elokuvassa ei käytetty, vaan kaikki näyttelijät ovat oikeasti roolinsa tapaan jotenkin epämuodostuneita. Tämän takia jotkut remmistä eivät edusta mitään näyttelijämaailman kirkkainta starakermaa, mutta hyviäkin valintoja porukassa on. Sääli, että Ford jää tärkeänä hahmona hiukka heikoksi.
Etenkin kun ottaa huomioon valmistusvuoden, Freaksin viehätysvoimaa ei käy kieltäminen. Pienistä puutteistaan huolimatta kyseessä on hieno raina. Kummasti tuli mieleen muuten Lynchin Elefanttimies, jonka fanit pitänevät tästäkin kuvasta.
