Sam Peckinpahin ohjaamaa Hurjaa joukkoa pidetään yleensä Leonen dollaritrilogian ohessa yhtenä parhaista länkkäreistä. Nyt vihdoin filmin nähtyäni on helppo ymmärtää miksi. Mihinkään huuliharppukostajan tasolle ei päästä (joka selittyykin sillä että Huuliharppukostaja sattuu olemaan yksi parhaita elokuvia ikinä), mutta huonona elokuvaa ei voi pitää millään.
Elokuva kertoo jo parhaat päivänsä nähneestä rosvojoukosta joka lähtee tekemään sitä perinteistä viimeistä keikkaa. Viinaa kitataan, hauskoja puhutaan, naisten kanssa pelehditään, mutta ystävyys vallitsee silti ylitse kaiken muun. Elokuva onkin varsin hieno kertomus länkkäreissä yleensä vain pahoiksi jäävien rosvojen elämästä. Jokainen persoona on mielenkiintoinen ja näyttelijät sopivat rooleihinsa enemmän kuin hyvin. Koko joukkion kemia pelaa hyvin yhteen. Rosvoja takaa ajaa myös vähemmän kokonut joukko jonka etunenässä toimii silti entinen linnakundi joka tuntee rosvojoukon ja näyttääpä herra tuntevan jopa tietynlaista kunnioitusta näitä ammattilaisia kohtaan epätoivoisesti keltanokkien kanssa jäljittäessään näitä. Tämä varsinainen ”sankarijoukko” (isoilla lainausmerkeillä) jääkin sitten huomattavasti sieluttomammiksi joukoksi eikä oikeastaan ketään näistä hahmoista saada rakennettua kovinkaan hyvin. Näyttelijät tekevät sentään hyvää jälkeä näissäkin rooleissaan ja oikeastaan koko elokuva sisältää vain hyviä näyttelijätöitä.
Jo heti alkumetreillä selviää mitä tulemaan pitää kun Peckinpah lataa katsojien eteen todella tyylikkään ammuskelunäytöksen. Panoksia ei säästellä ja ruudin hajun voi suorastaan haistaa kotikatsomossa. Nopeat leikkaukset ja tyylikkäät hidastukset osuvat saumattomasti paikoilleen, enkä nyt yhtään ihmettele miksi Bloody Samia on pidetty tämän alan mestarina. Elokuva sisältää silti paljon muutakin kuin veristä roiskuttelua ja hidastuksia. Eipä sitä nykykatsojankaan tarvitse ihmetellä miksi elokuva herätti niin paljon närää aikoinaan väkivaltansa takia, sillä meno on armotonta, mutta myös realistista. Ihmisen kehon lävistävä luoti tekee todellakin aikaan pahaa jälkeä eikä tällöin vereltä säästytä.
Päällimmäisenä elokuvasta jää silti mieleen hyvin kirjoitetut henkilöhahmot, hyvät näyttelijät ja kaikenkaikkiaan hieno tarina rosvojoukon sielunelämästä. Peckinpah käyttää hienoja vertauskuvia läpi elokuvan, mutta hieman miinusta antaisin välillä jotenkin tönksähtelevästä kerronnasta. Kaikki flashbackit eivät oikein istu paikoilleen ja muutenkin meno on välillä hieman epätasaista ja osittain jopa sekavaa varsinkin alussa. Myöskään musiikkipuoli ei rokkaa toivotulla tavalla.
Liki kaksi ja puolituntia kuluu silti siivillä tätä elokuvaa katsottaessa. Kyllähän hurja joukko on silti kaikesta hienoudestaan huolimatta tyylitietoinen äijäleffa siitä ei pääse yli eikä ympäri.
nimimerkki: Siperia Jones
