Upeannäköinen nainen menettää muistinsa ja tapaa unelmakaupunkiin saapuneen upeannäköisen nuoren näyttelijän… Toisaalla murhaajanilkin työ menee niin ja näin, nuori ja lupaava filkkaohjaaja ei saa tehdä niin kuin haluaisi, ja kahvilan takapihalla asustelee joku ihmeen noitaolio. Siis… mitä ihmettä?
David Lynchin Mulholland Drive on yksi ihmeimpiä näkemimpiäni leffoja. Palapelimäinen mysteeri unelmien kaupungissa on sen verran vaikeaselkoista seurattavaa, että jäin leffan jälkeen istumaan sohvalle ja kelaamaan tapahtumia edestakaisin. Mikään kertakäyttöhomma ei ole kyseessä: vasta toisella kertaa homma aukeni, ja ymmärsin että kysehän on upeasta leffasta. Oma tulkinta on aina vain yksi tapa ratkaista arvoitus, enkä itse mihinkään syvempiin analyyseihin tässä revikassa tahdo paneutua: ajatuksia on miellyttävintä setviä itse (myöhemmin lisättyä – analyysiä janoavat voivat etsimällä löytää toki vastauksia mm. [a href=”http://archive.salon.com/ent/movies/feature/2001/10/23/mulholland_drive_analysis/print.html”]täältä[/a], mutta antakaa ihmeessä omankin mielikuvituksen lentää… :)).
Ohjaajalle ominaista on upean tunnelman muodostaminen, eikä tämä ole poikkeus. Lynch käyttää toki kerronnalleen jo turhankin tyypillisiä muotoja, mutta ne toimivat. Mitään näkyvää uhkaa ei koko ajan ole, mutta niin siinä vain käy että katsoja pelkää tyhjiä huoneitakin.
On totta, että Mulholland Drivessa on etenkin Betty-hahmon kohdalla yliampuva näyttelijäsuoritus, mutta se on mitä luultavimmin ollut ohjaajan tarkoitus. Kun juoni aukenee, katsoja bonjaa tämänkin niksin. Lopussa Naomi Watts esittääkin hahmoaan hurjan realistisesti, eli taidoista ei homma ole kiinni. Muutenkin roolihahmot ovat mieleenpainuvia ja hyvin tehtyjä, sekä käsiksen että näyttelijäsuoritusten osalta.
Ei mikään ihme, ettei filkka uppoa kaikkiin, se vaatii katsojaltaan melkoista kärsivällisyyttä. Vaan teki Lynch ainakin omasta mielestäni taas hyvää työtä. Vuoden 2001 parhaimpia leffojahan tämä on selkeästi.
DVD on aika peruskamaa. Teknisesti hyvänlaatuisesta kiekosta löytyy ekstroina traileri, haastatteluita, b-rulla ja ohjaajan kymmenen vinkkiä mysteerin selvittämiseen. Jälkimmäinen on ominaisuuksista mukavin, eikä sekään sorru liikaan asioiden pureskelemiseen.
