Lehmäjengi päättää Disneyn lähes seitsemänkymmentä vuotta kestäneen 2D-animaatioiden aikakauden. Kolmen seikkailevan lehmäsankarittaren reissu villissä lännessä ei vain ole moisen virstanpylväänarvoinen teos.
Liekö syynä juuri viimeinen tehtävä vai mikä lie, mutta Lehmäjengi ei huimasta yrityksestä huolimatta pärjää Disney-klassikoille mitenkään. Piirrosjälki vaikuttaa heikommalta kuin ko. tekniikan suuruudenpäivinä ja ”juonena” on tuttu pelastustarina. Vaikka on kulunut vasta reilu vuorokausi rainan näkemisestä, niin silti yhdentekevät hassut eläinhahmot ovat jo pyyhkiytyneet mielestä pois. Muutama kertokäyttövitsi sentään jäi talteen.
Lehmäjengi on dubattu suomeksi ja esimerkiksi Jennifer Tilly, Roseanne ja Cuba Gooding jr. ovat vaihtuneet kotimaiseen joukkoon, joka suoriutuu tehtävästään passelisti. Eläinhahmojen repliikit vauhdikkaita ja välillä taas niin kaksimielisiä, että perheen pienimmät eivät varmasti tajua, miksi vanhemmat katselijat hymyilevät sonnin ja lehmän väliselle juttutuokiolle. Itse tarina on peruskamaa käänteine kaikkineen.
Tarinassa kolme hyvinkin erilaista lehmää lähtee pelastamaan myyntiuhan alle joutunutta kotitilaa. Suunniteltu matka lehmänäyttelyä voittamaan vaihtuu rikollisjahdiksi, kun karjavaras Alameda Slimistä tarjotaan rahapalkkiota. Voihan sen arvata, että sitten kolisee, aseet paukkuvat ja jodlaus raikaa!
Hahmojen erilaisuus on leffan parasta osa-aluetta. Lehmäkolmikosta löytyy se kukkahattutäti Caloway (jolla on muuten kukkahattu), hiukan blondinoloinen & sinisilmäinen Grace (ylläri, että juuri Tilly ääninäytteli Gracea) ja isoluinen Maggie. Lisäksi actionsankariksi itsensä kuvitteleva heppa Buck ja söötit kananpojat tuovat hommaan lisävivahteita. Ykköshahmot ovat silti pahis Alameda Slim, joka toteuttaa rikoksensa jodlaamalla, sekä hänen valtava lemmikkinsä. Parhaat jutut väännetään ilkimysten toilailuista.
Slimin jodlauksista huolimatta Lehmäjengissä ei kuulla vanhaherra Alan Mankenilta yhtään legendasäveltä, olisikohan aika ajanut säveltäjämestarin ohitse? Muutenkin ikävän vaisun kuvan kohelluksentäyteinen seikkailu jättää katsojaan. Hirnumiset (tilalla sekä olohuoneissa) ovat vähissä eikä se kuulu Kunniankukko nyt laula. Onneksi siitä stoorin pikkutipusta lähtee kukkomainen ääni, joka lievittää hieman…
