Vaikka ohjaaja Tom Shadyac on tehnyt visiittinsä myös mm. fantasiaan Costner-leffa Sudenkorennon myötä, niin kolme Jim Carrey –yhteistyötä, Nutty Professor ja Evan Almighty pitävät huolen siitä, minkä genren taitajana Shadyac tunnetaan. Taitaja-sanasta toki voidaan olla montaa mieltä, lienee parempi siis puhua vain hänen suosikkigenretyypistään: hassunharmittomasta komediasta, johon on lätkäisty hutaisemalla alapäähjuumorin keskelle opetuksenpoikanen.
Valehtelija, valehtelija osoitti kuinka pitkälle hatarakin silta voi viedä komedian pitkälti naurumittarein punnittavassa genressä, mutta ensimmäinen Carreyn tähdittämä pätkä ei vielä kanna eläindekkarisiivillään perille asti. Ei, vaikka Carrey mutristelee kumista pärstäänsä siihen malliin, että tulee aloittaneeksi oman lajityyppinsä: 90-lukulaisen Carrey-naamanvääntelyn. Sittemmin, suorastaan nopeasti, genre kuivahti kasaan ja Carreylle on tullut kiire vakavoittaa imagoaan kieltämättä onnistuneiden draamasuoritusten (ESotSM, Truman Show) avulla. Kuminaamamuistikuvat eivät häviä mihinkään.
Eivätkä Pet detective Acen hölmöily tai kunnianhimoinen ajatus Miami Dolphinsin delfiinin pelastamisesta ole nekään minnekään hävinneet. Silottuneet kuitenkin niin, että se vähä nostalgian viittaan puettu komediasärmä on ajelehtinut pois. Courteney Cox on hankkinut sittemmin otsaansa pysyvän Frendit-tatuoinnin, joskin toki selvää on se, että Cox on tässä vain sivusivusivuhenkilönä Carreyn varjoissa. Samaisissa varjoissa piilee pari kolme ikimuistoisen hauskaa repäisyä, mutta siinäpä se sitten onkin. Kyseessä on kiva pieni komedia, jossa Jimppa pudottelee All righty then! –läppää ja, jos siinä ei (ekomiesmäisesti!) koko maailma pelastu, niin eläimet sentään. Jihuu, jihuu.
