Kaukaisessa galaksissa kaukana täältä vallitsevat synkät ajat, ilkeä imperiumi hallitsee, mutta toivoakin on ilmassa, sillä kapinalliset ovat onnistuneet varastamaan kuolemantähden salaiset piirustukset, joita voi käyttää imperiumia vastaan. Darth Vader ja suurmoffi Tarkin kuitenkin suunnittelevat häijyjä suunnitelmia kapinallisten lopullista tuhoa varten…
Tähtien sota oli vuonna 1977 iso hitti, vaikka sen ennustettiinkin menestyvän huonosti, ja yhä vuonna 2019 sitä pidetään yleisesti ottaen tosi hyvänä elokuva, josta suuri Tähtien sota-tuotanto sai alkunsa. Itse aloitin jo 6-vuotiaana Tähtien sota-fanituksen, kun kuuntelin päiväkodissa musiikkisatuja Pimeästä uhasta, Tähtien sodasta, Imperiumin vastaiskusta ja Jedin paluusta. Vuodet ovat vierineet, mutta Tähtien sodan fanitus on yhä voimakasta minulla.
Vaikka tämän elokuvan jatko-osa, Imperiumin vastaisku, onkin minusta tätä elokuvaa parempi, tämäkin elokuvaa yltää minun silmissäni suureen erinomaisuuteen.
George Lucas, tämän elokuvan ohjaaja ja Tähtien sodan luoja, ei ole erityisen suosittu elokuva-ohjaaja, ja häntä myös pidetään yleisesti ottaen kehnona käsikirjoittajana. Vaikka Tähtien sota-elokuvien esiosissa esiintyykin usein huonoa dialogia, joskin erittäin hupaisaa sellaista, löytyykin paljon, tässä alkuperäisessä Tähtien sota-elokuvassa sitä ei muutamaa poikkeusta lukuunottamatta (esimerkiksi Luken dialogi Tosche-asemalle menemisestä oli aika kömpelö) pahemmin löydy. Lucas on ohjannut tämän elokuvan varsin hyvin, näyttelijät tekevät tässä hyviä roolisuorituksia ja dokumentit ja lähteet kertovat, että Lucas myös kuunteli näyttelijöitä, kun he valittivat esimerkiksi huonosta dialogista. Muutenkin tässä elokuvassa melkein kaikki tuntuu toimivan sujuvasti; esimerkiksi leikkaukset ovat ajoitettu oikein mielestäni,tähän voisin antaa esimerkiksi kohtauksen, missä Luke ja Obi-Wan nostavat C-3PO:n ylös ja samalla kohtaus vaihtuu Obi-Wanin kotiin.
Tämän elokuvan näyttelijät tekevät pääsääntöisesti hyvinkin laadukasta työtä. Mark Hamill näyttelee mainiosti Luke Skywalkeria, tuota köyhää maalaispoikaa, joka haluaisi päästä pois kodistaan ja nousta suureksi sankariksi. Hamillin näyttelijäsuorituksessa ei ole mitään teennäistä, vaan hän on hyvin osannut sisäistää Luken, esimerkiksi hänestä aistii kohtauksissa Lukelle sopivan epätoivon, ja nuoren naiviiuden ja innokkuuden. Harrison Ford ja Carrie Fisher tekevät myös mainiota työtä, Ford antisankarimaisena ja lurjusmaisena Han Solona, ja Fisher rohkeana mutta avun tarpeessa olevana prinsessa Leiana. Tosin jokainen näistä kolmesta hahmosta jää tässä elokuvassa kohtalaisen ”stereotyyppiseksi” hahmoiksi, mutta silti sympaattisiksi, ja he saavat lisää syvyyttä jatko-osissa. Elokuvassa on toki monia muitakin näyttelijöitä, ja hekin suoriutuvan hyvin, esimerkiksi Anthony Daniel ihmis-kyporgi-droidina, jonka nimi on C-3PO. Kenny Baker osaa myös liikutella omaa droidi-hahmoaan, taitavaa R2-D2:ta, ja Peter Mayhew tekee olemuksellaan Chewbacca-Wookieesta pelottavan, mutta myös vahvan liittolaisen. Alec Guinness myös tekee hyvää työtä Obi-Wan Kenobina, joka on viisas jedi-ritari, joka alkaa opettaa Lukelle Voimasta, ja sen hallitsemisesta. Myöhemmin urallaan Guinness alkoi suhtautua Tähtien sotaan kielteisesti, joten on hienoa nähdä, että tässä elokuvassa hänen näyttely on hyvinkin ammatillista. Tässä elokuvassa on kaksi erityisen keskeistä pahista, nämä ovat suurmoffi Tarkin ja legendaarinen Darth Vader. Tarkinia näyttelee Peter Cushing, joka omalla olemuksellaan ja ammattitaidollaan onnistuu tekemään Tarkinista samaan aikaan kunnioitettavan, karismaattisen, kohteliaan mutta myös vastenmielisen hahmon. Tarkin herätti minussa kaikkia näitä ajatuksia, pidin myös Tarkinia kovin ylimielisenä. Darth Vaderia, tuota mustaa kypärää käyttävää Sith-lordia, näyttelee ruumiillisesti David Prowse, ja Vaderia ääninäyttelee James Earl Jones. He molemmat onnistuivat tekemään Darth Vaderista ikimuistoisen ja hyvin pelottavan pahiksen, jonka hengityskin tuntuu hyvin karmivalta ja pelottavalta.
Kuten yleensä, John Williamsin musiikki on tässäkin elokuvassa hyvin kaunista kuunneltavaa, ja tuo moniin kohtauksiin sen tärkeän lisäelementin, jota ilman kohtaus tuntuisi ontolta. Tästä voisin antaa kaksi esimerkkiä. Toinen niistä on elokuvan alussa olevat alkutekstit, joissa kerrotaan, mistä elokuvassa on kyse. Teksti on muutenkin kyllä mielenkiintoista luettavaa tässä kohtauksessa, mutta kaunis ja upea musiikki tekivät tästä kohtauksesta erityisen kauniin ja ikimuistoisen. Suosikkikohtaukseni elokuvassa on se, missä Luke katsoo kahden auringon laskua ja pohtii varmaankin sitä, että mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja että kunpa hän pääsisi pois maalaispojan töistään. Tässä kohtauksessa musiikki erityisesti kuulostaa suorastaan taianomaiselta, joka tekee kohtauksessa ikimuistoisen klassikon. Tässä kohtauksessa kuulemmekin ”Force-themen”, joka soitetaan useassa Tähtien Sota-elokuvassa.
Tämä ensimmäinen Tähtien sota-elokuva on myös minusta yksinkertaisesti sanottuna hyvin viihdyttävä elokuva, jossa tapahtuu melkein koko ajan paljon, joten toimintaa ja jännitystä ei puutu, kuitenkin myös rauhallisempiakin hetkiä löytyy jonkin verran. Elokuva osaa myös edelleen kaikkien näiden vuosien jälkeen jännittää, esimerkiksi Yavinin taistelu tuntuu edelleen kovin jännittävältä. Tämä elokuva keskittyykin enemmän itse tapahtumiin ja toimintaan, kuin hahmojen syventämiseen. Elokuvan hahmot ovat onnistuneita ja mieleenpainuvia, mutta silti aika ”stereotyyppisia”, jotka noudattavat pitkälti perinteisiä muottoja, kuten Obi-Wan on perinteinen mentori-hahmo, Leia on ”neito-pulassa”-oleva hahmo, joka tosin myös osoittaa paljon henkistä vahvuutta ja määrätietoisuutta. Mielestäni oli silti hyvä valinta, että tämä elokuva keskittyi enimmäkseen itse toimintaa, sillä jatko-osissa oli sitten enemmän aikaa syventyä hahmoihin, tämä elokuva oli turvallinen esittely isoon Tähtien sota-maailmaan. Elokuvan alukset, kuten X-siipiset, ovat myös mielestäni kovin kauniita.
Ainoita elokuvan huonoja puolia on, että olisin toivonut Luken käyttävän enemmän valosapeliaan tässä elokuvassa. Lähes kaikissa elokuvan kuvissa Lukella on valosapeli kädessään, mutta elokuvan aikana Luke käyttää valosapeliaan vain, kun saa sen Obi-Wanilta, ja kun hän harjoittelee Obi-Wanin opastuksella. Ymmärrän toki, että Luke ei ole vielä tässä elokuvassa taitava valosapelin käsittelyssä, mutta olisin silti mielelläni nähnyt tämän elokuvan käsittelevän muutenkin enemmän Voimaa ja jediyttä, haluaahan Luke jediksi ja oppia käyttämään Voimaa taitavasti. Noh, onneksi jatko-osissa näihin paneudutaan enemmän, joten tämä asia ei kovin paljon haittaa.
Ensimmäinen Tähtien sota-elokuva on kaikkien vuosien jälkeen edelleen erinomainen seikkailu-elokuvana, joka viihdyttää ja tarjoaa myös joskus naurujakin. Nauran erityisesti aina itseni kipeäksi siinä kohtauksessa, missä Obi-Wan toteaa vain imperiumin Stormtrooperien olevan näin tarkkoja. Tämän elokuvan juoni ja hahmot ovat melko yksinkertaisia, mutta se on minusta enimmäkseen hyvä, että tässä elokuvassa ei yritetty liikaa, vaan keskityttiin toimintaan ja seikkailuun. Vaikka nykyään näenkin tässä elokuvassa joitain elokuvallisia puutteita, kuten sen, että Voimaan ja jediyteen oltaisiin voitu keskittyä enemmän, elokuvan tainomaisuus esimerkiksi Luken ja Leian yhteisessä hypyssä ja auringonlasku-kohtauksessa, viihdyttävä ja kaunis kokonaisuus ja vahva nostalgia-arvo pitävät huolen siitä, että elokuva saa minulta täydet viisi tähteä. Sanon lopuksi tälle elokuvalle: remember, the Force will be with you, always…
