Night of the Living Dead aloitti vuonna 1968 kauhutrilogian jonka on huhuttu kuolleen kolmanteen elokuvaan eli Day of the Deadiin. Uusimmat tiedot kuitenkin osoittavat,että Romero on käsikirjoittamassa ja ohjaamassa neljättä osaa tälle kauhuspektaakkelinsa sarjalle. Elokuva tulee olemaan nimeltään Land of the Dead. Mutta nyt Day of the Deadiin.
Elävät kuolleet ovat päässeet valloilleen ihmisten ankarasta aseellisesta vastarinnasta huolimatta. Samaan aikaan Floridassa maanalaisessa sotilastukikohdassa pieni joukko stressaantuneita tiedemiehiä ja sotilaita yrittää löytää ratkaisua siihen että miksi näitä olioita on olemassa. Ammukset ovat loppumassa,tiedemiesten ja tiedenaisen (Cardille) kemialliset aineet ovat loppumassa ja tutkimusolosuhteet ovat toivottomia, ryhmän radisti Billy McDermott ei saa vanhalla radiollaan yhteyttä Washingtoniin, joka hermostuttaa sotilaiden esimiestä, kapteeni Rhodesia(Pilato). Rhodes ja hänen komentamansa sotilaatkin ovat vain ihmisiä ja alkavat hitaasti mutta varmasti murtumaan alati kasvavasta paineesta.
Elokuva on mielestäni oivallinen tutkielma siitä mitä tapahtuu, kun joukko erilaisia ihmisiä joutuu työskentelemään alati kasvavassa paineessa. Romero ei tarkoittanut kuvata ketään elokuvan henkilöä toista huonommaksi vaan toteaa Eino Leinon tapaan:”Ei kenkään ole toista huonompi, heikompi vain”. Nämä toisia heikommat ihmiset ovat ne sotilasparat jotka hiljalleen menettävät järkikultansa. Zombitkaan eivät ole sen kummempia kuin uhreja kuten Howardin esittämä hyvä zombie Bub osoittaa. Elokuvalla on symbolistakin arvoa. Symbooleja ovat muun muassa kaikki tukikohtaan varastoitu turha roina, jonka on tarkoitettu symbolisoivan sitä että me ihmiset olemme turhamaisia ja sitä että onko maallisilla hyödykkeillä minkäänlaista arvoa kun tulee tilanne joka muistuttaa maailmanloppua. Elokuvan erikoisefektispesialistina toiminut Tom Savini ei ole toiminut yhtään kehnosti vaan lopputulos on välillä hätkähdyttävän aitoa, esimerkiksi elokuvan lopun verilöylytyksessä. Joidenkin zombienmaskeeraus on kieltämättä huvittavaa ja parodista katseltavaa, sen Savini-faninaki voi sentään myöntää. Loppujen lopuksi elokuva on hyvää ajanvietettä, mutta myös aitoon Romero-tyyliin tärkeitä ajatuksia ja oivalluksia sisältävä kokonaisuus. Suosittelen jokaiselle Zombie-kauhun ystävälle.
nimimerkki: Galeazzo
