Kun olin lapsi, niin kaksi miestä opettivat minulle mitä komedia on. He olivat Robin Williams ja Leslie Nielsen. Pian opin, ettei kaikki Williamsin leffat olekaan hauskoja. Nielsen ei kuitenkaan pettänyt ja kerta toisensa jälkeen sain hekotella Nielsenin toilailuille. Totuus on kuitenkin näin varttuneemman katsojan näkökulmasta se, että heppu jäi vähän Mies ja alaston ase -leffojen vangiksi ja loppu-ura on pääasiassa koostunut epäonnistuneista Mies ja alaston ase -kopioista. Vuonna 1997 ilmestyi Mr. Magoo ja Leslie Nielsen – tunarin golftunti, jotka nähtyään toivoi Nielsenin lähtevän eläkkeelle mainettansa tahraamasta. Tällä hetkellä kuitenkin näyttää, että äijä porskuttaa samaa linjaa hautaan asti.
Noin 50 minuuttia Leslie Nielsen kertoo meille, miten golfia ei pelata. Alkuun vitsit ovat ihan hauskoja, mutta loppupuolella meininki alkaa mennä niin väsyttävän typeräksi ja vitsit hipovat jonkun aivan tuntemattoman huonouden tasoa. Tämä opetusvideoparodia on kuitenkin ihan hauskaa viihdettä jossain mielentilassa, vaikka elokuvallista ongelmajätettä onkin kyseessä. Halvanoloinen ulkokuori tietenkin kuuluu tällaiseen pätkään, mutta ei se mitään taiteellista arvoa tälle tuo. Ohjaus on hutaistua ja käsikirjoitus tuntuu huonojen vitsien ylijäämävarastolta.
Nielsen osaa olla hauska ja niin hän on tässäkin, mutta käsikirjoituksen puujalkavitsit ovat vähemmän hauskoja. Lapset, joihin Nielsenin huumori parhaiten uppoaa, pitävät varmasti tästä sketsikokoelmasta. Komediaa etsivät saavat ehkä kaipaamansa hekotukset. Leslie Nielsenin vanhemmat fanit näkevät vain vanhan sankarinsa nolaamassa itsensä. Onhan se hienoa, että jätkä jaksaa tehdä lapsellista komiikkaa vielä yli 70-vuotiaana, mutta parhaat päivänsä Nielsen on jo varmasti elänyt. Pidän kuitenkin paljon hänen tosikkomaisen typerästä tyylistä tehdä komiikkaa, mikä parhaimmillaan tuottaa hyvät naurut. No, jos se ei tullut jo selväksi, niin Nielsen ei ole tässä parhaimmillaan.
Tämä arvostelu meni lopulta Leslie Nielsen -analyysiksi. Mutta välttäkää, jos ette ole kovia Nielsen-faneja tai elokuvaharrastusta aloittelevia lapsia, jotka pitävät tätä varmasti jonkinlaisena komedian kulmakivenä. Minäkin olisin pitänyt, jos olisin tämän noin 10-vuotiaana katsellut.
