Red on taas yksi elokuva, joka perustuu sarjakuvaan, josta ei ole tullut koskaan kuultua, mutta elokuvan katsomisen jälkeen tekee mieli ottaa selvää, onko alkuperäisestä lähdemateriaalista mihinkään. Elokuvan nimi on lyhenne Frank Mosesin (Bruce Willis) kansiossa olevasta tarrasta. Retired, extremely dangerous. Sitä Bruce myös on. Hän on entinen CIA:n tappaja, jonka taidot eivät ole päässeet liikaa ruostumaan. Vankka kokemus ihmisten tappamisessa on kätevää, kun joku yrittää tappaa. Myös muutama muu eläkeputkeen vetäytynyt toveri on päätynyt samalle listalle. Esimerkiksi Morgan Freeman, John Malkovich ja Helen Mirren, joista löytyy sopivaa osaamista taustatukea antamaan.
Pelkästään tappajia ei elokuvassa ole, vaan tylsistyneenä konttoritätinä työskentelevä Sarah (Mary-Louise Parker) joutuu tahtomattaan Brucen matkaan. Parhaiten Weeds-sarjasta tunnetun Parkerin päätymistä elokuviin olenkin jo hetken odotellut. Siitä huolimatta että hänen ceeveestä löytyykin useita elokuvia, ovat roolit oman käsitykseni mukaan ollut sivuosia, eikä kunnon läpimurtoa elokuviin ole tullut tehtyä. Mary-Louise Parker on ”luonnollisen” kaunis, vaikka se luonnollisuus onkin osittain lääkäriltä haettua. Hauskakin ja ennen kaikkea hän on uskottava ns. konttorirottataviksena, jonka hiukset eivät ole aina ihan viimeisen päälle tai vaatteet uusinta uutta.
Bruce Willis tekee takuuvarman kova jätkä -roolin, jolla on myös pieni pehmeä puolensa, vaikka se onkin syvällä piilossa. Malkovich varastaa koko elokuvan vainoharhaisena sivuosakeventäjä Marvin Boggsina, vaikka loppua kohden rooli valitettavasti pieneneekin, kun Helen Mirren astuu kuvaan. Morgan Freemankin pääsee hieman irrottelemaan, vaikka ei hän toimintakomediassa parhaimmillaan ole. Kaikille hahmoille ei riitä koko ajan tekemistä, vaikka varsin hyvin onkin tasapainoiltu ruutuajan kanssa. Mikään Ocean´s Eleven ei siis ole kyseessä, jossa muutama tyyppi vaan on, eikä tee mitään.
Siitä en oikein välittänyt, että aina kun porukka vaihtaa paikkakuntaa, niin jostain syystä animoidut kyltit kertovat missä nyt ollaan. Esimerkiksi paikannimen ilmoittavassa kyltissä olevat piirretyt linnut räpsyttelevät siipiään. Se vain jakaa elokuvan kohtauksiin ja alleviivaa siirtymiä turhaan, jolloin kokonaisuus kärsii. Katsoja muistaa niiden takia aina katsovansa elokuvaa, eikä välttämättä pääse kunnolla fiilikseen.
Kuitenkin Red on todella viihdyttävä toimintakomedia, joka todistaa että hieman iäkkäämmilläkin näyttelijöillä on kyseisessä genrensä paikkansa. Ei ainoastaan käskyjä antavina pääpahiksina, vaan myös siinä toiminnan keskipisteessä. Osa komediallisista kohdista on ihan turhia, äksön miellyttävän raakaakin ajoittain ja näyttelijöiden yhteenlaskettu karisma rikkoo kaikki mahdolliset karismamittarit.
