Napapiirin sankarit kertoo Jannesta jonka ihmissuhde on kiinni digiboxin hankinnasta. Härveli on hommattava keskellä yötä jostain pohjoisen kairan keskeltä. Janne nappaa pari kaverusta messiin, ja trio lähtee parinsadan kilometrin päähän Rovaniemelle hommatakseen suhteen pelastavan laitteen. Aikaa on seuraavaan aamuun klo 9 asti.
Elokuva osoittaa että komedia on vaativa laji. On niin helppo lipsauttaa katsoja tahattoman myötähäpeän aiheuttamaan tunteeseen. Ja niin valitettavasti Napapiirin sankareissa käy. Leffan aikana ihmettelee, onko tämä toimintapläjäys vai draamaa, vai mitä tämä on. Ohkasesta juonesta on yritetty repiä irti kaikki, mutta lopputulos osoittaa että käsikirjoitukseen olisi pitänyt lisätä sivuhaaroja, sen sijaan että kohtauksia pitkitetään loputtomiin. Tuntuu, että suurin osa näyttelijöistä koittaa pelastaa käsikirjoituksen vetämällä överiksi, mutta parhaan lopputuloksen saa kuitenkin ne taiteilijat jotka pysyvät nahoissaan. Leffan esikuvana näen Joutilaat-dokumentin kainuulaisista työttömistä. Se oli tragikoominen tositarina, joka väänsi naaman virneeseen. Kunpa tämä leffa olisi pystynyt saamaan aikaan saman reaktion.
Pääosanäyttelijöistä vähäeleinen Jasper Pääkkönen selviää parhaiten. Ehkä muihin nuorisokaartiin verrattuna kokemus puhuu puolestaan. Trion kahden muun suorituksen kohdalla hahmo ja käsikirjoitus tuntuvat olevan välillä kaksi eri asiaa.
Leffa sijoittuu Suomen Lappiin jolla on tietyt luonteenpiirteet. Kylmyys ja karuus tulee tietysti esille leffassa, mutta muutoin elokuva olisi voinut sijoittua mihin vaan. Lapin touhusta kylähulluineen olisi voinut repiä enemmän sävyjä mukaan.
Uskoisin että Napapiirin sankarit menestyy elokuvana paremmin ulkomailla kuin Suomessa. Lappi on meille liian läheinen paikka, ja toimintasähellykseen olisi helpompi suhtautua, jos pohjoisen oloista ja meiningeistä ei tietäisi mitään. Sympatiapisteitä kuitenkin ropisee ja toivotukset menestykseen varsinkin Suomen rajojen ulkopuolella.
