Useimmat pitävät elokuvia pelkkänä viihteenä, mutta joskus elokuvat ovat elämää suurempia elämyksiä, jotka herättävät katsojassa suuria tunteita ja ajatuksia. Ei kannata kuitenkaan kovasti pelästyä, sillä Uutisankkuri: Ron Burgundyn legenda ei ole sellainen elämys, vaan ihan pelkästään hauskahko komedia, mutta komedioillakin on mahdollisuuksia hyvään leffaan luomalla samalla esim. omaperäistä huumoria, jolle ei ennen valkokankailla ole naurettu. Ei kuitenkaan kannata innostua noinkaan paljon, sillä nyt tuodaan ruudulle suuria erektioita, hassuja lauluja, yksi vammainen, typerännäköisiä 70-luvun kampauksia sekä monta alapäävitsiä, mutta silti niin ”tyylikkäästi”, että kyllä katsoja tällä hyvät naurut saa aikaan.
Tarina vie meidät 70-luvulle, jolloin uutiset olivat miesten hommia ja suurimmat uutisjutut koskivat pandakarhuja. Uutisten johtotähti oli Ron Burgundy, jota kaikki kunnioittivat. Tämä elokuva on tarina hänen urastaan, työtovereistaan ja sikailuistaan.
Juoni ei ole tuon kummoisempi, vaan elokuva on enemmänkin rakennettu Will Ferrellin varaan. Will on Jenkeissä aika suosittu koomikko, mutta minua jätkä ei ole onnistunut huumorinlahjoillansa säväyttämään. Tässäkin hän on hieman ärsyttävä, mutta ihan siedettävä ja jopa hauskakin. Ferrel on toiminut yhdessä ohjaaja Adam McKayn kanssa käsikirjoittajana, eikä tuloksena ole ollut mikään mahtava paketti, mutta hyviä ideoita ja jopa hauskojakin vitsejä on saatu mukaan.
Pientä parodian makua on hommassa mukana ja välillä onnistutaan tekemään pientä mediasatiiria, joka ei kuitenkaan yllä missään vaiheessa kovin teräväksi. Aivoja ei tarvita tämän alapäähuumorin seassa, vaan voi aikaa viettää leffan parissa ihan rennosti sen kummempia ajattelematta. Yhtään uskottavaa roolihahmoa ei ole pelissä mukana, mutta eipä tällaisissa komedioissa niitä oikeastaan tarvitakaan. Miehet ovat niitä tavallisia sovinistipossuja ja naiset typeriä bimboja, jotka eivät voi olla antautumatta Ron Burgundyn ”hurjalle vetovoimalle”. Ferrellin lisäksi muutkin näyttelijät kuitenkin heiluvat mukana hyvin luoden hahmoistaan hauskoja, vaikkakin Christina Applegate hieman ärsyttääkin uutena naisankkurina, joka pistää Ronin uran sekaisin. Ei Applegate ihan huonokaan ole, mutta kyllä homma olisi onnistunut vähintään yhtä hyvin, jos roolia olisi esittänyt joku muukin. Steve Carell (Bruce – taivaanlahja) hieman aivotoiminnaltaan vajaana säämiehenä kuitenkin varastaa show’n melkein täydellisesti jopa Ferrelliltä. Aluksi tuota tyyppiä voidaan pitää vammaisia rienaavana tai muuten vain ärsyttävänä, mutta homman edetessä ei tuon hemmon jutuille voi olla nauramatta. Pääosassa heiluvien näyttelijöiden lisäksi ruudussa voi bongata myös Jack Blackin, Ben Stillerin, Luke Wilsonin, Tim Robbinsin ja Vince Vaughnin.
Kyseessä on siis varsin toimiva kertakäyttöhupailu, jonka katsoja pystyy katsomaan läpi tuskitta, jos ei satu olemaan kova tosikko. Katsojalta tarvitaan pientä asennoitumista leffan aaltopituudelle tai vitsit ei välttämättä uppoa. Aika tavallinen leffahan tämä joka tapauksessa on ja näitä tusinakomedioita on viime aikoina taivaalta ropissut useampikin, mutta ei Ron Burgundyn sekoilut lajinsa huonoimpaan kastiin lukeudu. Ei kannata ehkä ihan elokuviin asti tätä mennä katsomaan, vaan tämäkin toimii paremmin vuokrakamana.
