Olen aina tukenut suomalaista elokuvaa ja mielestäni suomalainen elokuva on aika aliarvostettua. Kyllä Suomessa valitettavasti elokuvien yleinen taso on kuitenkin aika alhaista verrattuna esim. naapurimaamme Ruotsin laadukkaaseen tuotantoon. Välillä tulee sellaisia pohjanoteerauksia, joiden vuoksi suuri yleisö paheksuu suomalaista elokuvaa. Kissan kuolema kuuluu juuri noihin pohjanoteerauksiin.
Ohjaaja-käsikirjoittaja Raimo O. Niemi yritti tehdä elokuvan koulukodista, esikuvanaan loistava Täältä tullaan, elämä! Kannen tagline ”Elokuva 1990-luvun nuorista” tuntuu aika typerältä, kun kuvataan tällaista marginaaliryhmää. Elokuvan esittelemät häirikkönuoret ovat sitä paitsi epäuskottavia, yksipuolisia ja lopulta tyhjiksi jääviä persoonia. Jos yritettiin kuvata nuoruutta 90-luvulla, niin kyllä mentiin pahasti metsään.
Lyhyesti kerrottuna juoni on tällainen: Nuori vartijaharjoittelija Ari (Kalle Ahola) tulee koulukotiin pahaan aikaan, kun raiskaaja ahdistelee talon nuoria tyttöjä. Mukaan on sotkettu jännityselementtejä, muka syvällistä pohdiskelua, pinnallista romanttiikkaa ja paljon tyhjäkäyntiä.
Kökkö dialogi ja surkeat näyttelijäsuoritukset osoittautuvat Kissan kuoleman suurimmaksi heikkoudeksi, joka iskee suuren aukon elokuvalliseen rakenteeseen upottaen koko hela hoidon huonojen elokuvien syvään suohon. Kotimaisen elokuvan vanhat konkarit Sulevi Peltola ja Rea Mauranen vakuuttavat nytkin, kun muut näyttelijäkaartin jäsenet pökkelöivät. Nämä ainoat osaajat ovat ikävä kyllä laitettu liian pieniin sivuosiin. Häirikkötyttö Nittaa tulkitseva Marja Pyykkö on ok, mutta muusikkona paremmin tunnettu Kalle Ahola ja Marjaana Maijala ovat kyllä pahinta, mitä suomalaiselle elokuvalle on käynyt Markus Selinin jälkeen.
Leffa laahaa pahasti samalla kun katsoja haukottelee. Raimo O. Niemi vaikutti Pojan ja ilveksen jälkeen ihan hyvältä ohjaajalta, mutta Kissan kuolema on kyllä aika heikko teos. Muutama ahdistava kohtaus erottuu edukseen kokonaisuudesta, josta ei muuten keksi oikein mitään kehuttavaa. Juoneen on jätetty liikaa aukkoja katsojan parsittavaksi. Oli kyllä suuret odotukset tätä kohtaan, joten niihin suhtaudettuna tämä leffa oli pahin pettymys pitkään aikaan. 90-luvulla ei Suomesta tainnut tulla Pitkän kuuman kesän lisäksi yhtään hyvää nuorisokuvausta.
