Mestarivaras Elizabeth Lipp (Mercouri) on iskenyt silmänsä Istanbulilaisessa museossa sijaitsevaan Topkapin smaragditikariin. Nainen kasaa ympärilleen tuntemattomia (mutta taidokkaita) pikkunilkkejä, ja porukka päättää yhdessä suorittaa vuosisadan ryöstön. Tämähän ei ole mikään helppo homma: museoalue on tarkasti vartioitu, ja lattiaan koskeminen laukaisee hälytyksen.
Topkapissa on reippaasti hyvää matskua Istanbulista, tunnelma on välillä ihan käsinkosketeltavaa. Kun katsoja luulee keskivaiheilla pitkästyvänsä kuoliaaksi tähän turistina pyöriskelemiseen, alkaa vihdoin tapahtua. Viimeinen puolituntinen jättääkin hyvän maun suuhun. Spartacuksesta bongattava Peter Ustinov kerää sympatiapointsit kahden tulen välissä hyppivänä raukkaparkana, mutta sivuhahmoista hillittömin on Tamiroffin esittämä juopottelijakokki.
Leffa on Mission Impossible tai Ansa viritetty 60-luvun tyyliin. Alkukohtauksen psykedeeliset värit ovat kamalat ja Mercourin hahmo tuntuu aivan karmivan oudolta, mutta jotakin kummaa tenhoa tässä leffassa on. Mukaan on sekoiteltu onnistuneesti huumoria, eikä lopun henkeäpidättelevä kliimaksi ole menettänyt vieläkään hohtoaan. Topkapi on hiukan ylipitkästä toteutuksestaan huolimattakin tutustumisen arvoinen pläjäys.
