Aina kun elokuvan aiheena on jättimäisen hirviön mellastus se laittaa kaupungin päreiksi. Se taas tarkoittaa tehostespektaakkelia siis ja parhaimmillaan katartista viihdettä. Roland Emmerichin loikkaus kyseiseen spektaakkeliin lainaa nimensä Eiji Tsuburayan kumipukuiselta möyryltä ja suurimman osan juonikuviostaan The Tehostevelho Ray Harryhausenin jättiliskolta ja [movie]Yön pedot[/movie] lisää siihen vähän juontakin. Julmetun [B]iso[/B] lisko rantautuu, pistää paikat isosti päreiksi ja lopulta paukautetaan paremmille maille. Soppaan joutuu paitsi matotutkija Niko Tatopoulos (Matthew Broderick) myös epämääräinen fransmanni Philippe Roaché (Jean Reno) joka luonnollisesti tietää enemmän kuin kertoo.
Erityisen [B]iso[/B] hirviö mellastaa kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, aikaansaa valtavan määrän omaisuusvahinkoa ja yritykset pysäyttää aikaansaavat lisää vahinkoa. Gary D. Bierendin johtama tehostetiimi joutuu siis ylitöihin ja moderni jättihirviö liikkuu sujuvasti ja kokoonsa nähden näyttävällä ketteryydellä. Se onkin hyvä, sillä pituutta on napsahtanut liiankin paljon mukaan ja henkilödraama löyhkää taivaaseen asti. Ummehtuneelta kylläkin, sillä Jean Reno riemukkaasti ylinäyttelevänä on aika luja varmistus. Muu näyttelijäkaarti on mukana pelkästään palkkapussin vuoksi ja sen myös huomaa.
Moderni tekniikka vie lähes kaiken karsisman kaupunkia tallovalta [B]isolta[/B] otukselta. Tai sitten tarina ei yksinkertaisesti riitä kannattelemaan useamman sadan tonnin painoista möyryä reilun kahden tunnin ajan. Lähes täydellisen mitätön jättihirviön rellestys ilman minkäänlaista karsismaa. Nimellä on painoa, mutta siihen se jää. Pikakelausnappi on kovassa käytössä.
