Tositapahtumiin perustuva pläjäys, joka kertoo jenkkilän ensimmäisen naissarjamurhaajan, Aileen Wuornosin tarinan. Prostituoituna leipäänsä hankkinut nainen pisti kylmäksi Floridassa seitsemän miestä vuosina 89-90. Aileenin (Theron) äidin vanhemmat ovat kotoisin Olhavasta, joka sijaitsee Oulun ja Kemin puolessa välissä. Sinänsä jännää/kammottavaa että moisen naisen sukujuuria löytyy niinkin lähellä.
Jotkut pressikuvat leffasta antoivat odottaa että kyseessä olisi enemmänkin oikeussalidraamaa, mutta onneksi sitä on vain muutama minuutti. Aileenin nuoruus käydään alussa pikaisesti läpi ja tarina voi alkaa. Kokonaisuus keskittyy Aileenin ja Selbyn (Ricci) lesboparisuhteen kuvaamiseen. Tuota kautta löytyvät motiivit murhille, jossa osasyynä on pitkän aikaa kytenyt miesviha, joka puhkeaa kukkaan suhteen ja rahan tarpeen myötä. Vaikka Aileen kuvataankin säälittävänä, suorana ja rehellisenä hahmona, alkaa pikkuhiljaa kumminkin leffan kuluessa naisen pointsit ropista. Viimeistään viimeisen tapon yhteydessä alkaa jo toivoa että nyt nainen kuriin.
Leffa herättää ristiriitaisia tunteita. Vaikka Aileenin elämään onkin mahtunut vain kusipäitä niin siitä huolimatta ei se oikeuta tappamaan. Katsojan arvostelukykyä saadaan hämättyä melko pitkälle ja se lienee tekijöiden tarkoituskin. Charlize Theron vetäisee sellaisen roolin, että oksat pois. Suuria traumoja kokenut nainen, lesboparisuhteen äijä, punaniska juntti, kulunut huora, sarjamurhaaja ja vaikka mitä… Todellakin Oscarin arvoinen suoritus ja pystihän tästä tuli. Christina Ricci tyytyy peesaamaan ja roikkumaan mukana. Hyvin tehty työ sekin.
Tällaista on vaan pakko ainakin itse katsoa, jotta ymmärtäisi tätä maailmaa paremmin. Kyllä tosielämässä tapahtuneiden karmeuksien kuvaukset pistävät aina miettimään erinlain kuin puhtaat mielikuvituksen tuotteet.
Visuaalinen kerronta on varsin neutraalia ja tarinan sekä näyttelijöiden annetaan hoitaa homma. Enpä muista yhtään erikoista kuvakulmaa tai digiefektiä. Mieleen pulpahtaa jälkeenpäin vain itse tarina ja lukuisa määrä Theronin ilmeitä ja eleitä.
Jos ihmismielen pimeä puoli kiinnostaa niin teatteriin mars. Lesbot löytävät tästä leffasta jotain extraakin, lesbosuhdettahan tässä kuvataan… Leffa tekee sen mitä sen täytyykin, kertoo kiinnostavan tarinan. Mitään tapoilla mässäilyä tai paljasta pintaa (kaunista sellaista) ei kannata odottaa. Charlize Theronille täydet pointsit +:n kera. Leffa yltää itsessään hiukan keskitason paremmalle puolelle.
