Mitään selkeitä splatter-shokkeja ei käytetä ja loppukohtaus on nerokkaasti valaistu kollaasi pimeyttä ja helvetillisiä visioita.

28.9.2004 11:14

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Alkuperäinen nimi:Darkness
Valmistusvuosi:2002
Pituus:102 min

Elokuva alkaa sekalaisilla kuvilla talosta ja verisestä pojasta. Näiden selitys tulee vasta myöhemmin.

Perhe muuttaa hienoon taloon ja asettuu hiljalleen aloilleen. Kuitenkin outoja asioita alkaa tapahtua. Kynät imeytyvät sängyn alle ja perheen isä alkaa käyttäytyä aina vain omituisemmin ja omituisemmin. Ilmenee, että talossa yritettiin aikoinaan kammottavilla rituaaleilla kutsua maan päälle Helvetti ja että rituaali on melkein valmis. Tästä tietävät joko ovat liian peloissaan kertoakseen siitä tai enemmän tai vähemmän kuolleita. Pessimistisesti rituaali onnistuu ja perhe joutuu keskelle inhottavaa helvettiä.

Darkness on toimiva elokuva. Jaume Balaguerôn tapa käsitellä kuvia on loistava. Valaistus paljastaa katsojalle asioita, joita hahmot eivät huomaa ja vain lyhyiksi ajoiksi. Tempun ikivanhuudesta huolimatta se harkiten käytettynä toimii loistavasti. Mitään selkeitä splatter-shokkeja ei käytetä ja loppukohtaus on nerokkaasti valaistu kollaasi pimeyttä ja helvetillisiä visioita. Verta valuvat seinät, selän takana hiiviskelevät groteskit oliot ja muut inhottavuudet kuuluvat asiaan satunnaisten, terävien kirkaisujen lisäksi.

Näyttelijöiden työ on kelvollista ja erityisesti perheen isoisä (Giannini) on loistava esimerkki tyypistä, joka tietää paljon ja ei halua kertoa asioitaan, jotka kuulostavat selväjärkisen korvaan hulluilta, mutta ovat siitä huolimatta tosia.

Kokonaisuutena Darkness on hyvin perinteinen kertomus salaisista kulteista ja helvetistä, jonka käsittely on tehokasta ja saa miltei loppuun jauhetun idean tuntumaan tuoreelta.

nimimerkki: Jurpo

Arvosteltu: 28.09.2004

Lisää luettavaa