The Beach sai aikanaan yllättävän laimean vastaanoton katsojilta. Noinkohan joku tosiaan vielä kolmekin vuotta Titanicin jälkeen jaksoi automaattisesti nähdä negatiivisella tavalla kaikki Leonardo Di Caprion tähdittämät elokuvat. Di Caprion loistavia näyttelijälahjoja on kyynisimmänkään henkilön vaikea kiistää. Syitä leffan aliarvostukseen saattaa tosin olla muitakin kuten esim. negatiivinen julkisuus elokuvan teon tiimoilta tai mahdollisesti rainan pointtien vaikea avautuvuus. Oli yleinen mielipide mikä tahansa niin ainakin minun mielestäni The Beach on erinomainen elokuva.
The Beachissa Richard (Leonardo Di Caprio) niminen nuorimies reissaa yksin maailmalla etsien uusia kokemuksia ja seikkailuja. Kun hieman mielenvikaiselta vaikuttava hemmo kertoo taianomaisesta, upean hiekkarannan omaavasta saaresta ja jättää kartan Richardille ei hän luonnollisestikaan lopulta pysty vastustamaan kiusausta. Richard puhuu erään pariskunnan mukaansa ja kolmistaan he lähtevät kohti tuntematonta seikkailua.
William Goldingin kirja ”Kärpästen herra” tulee väistämättä mieleen The Beachia katsellessa. Mikäli elokuva pitäisi jotenkin kategorisoida niin sitä voisi kuvailla vaikkapa psykologiseksi seikkailudraamatrilleriksi. Monet sanoisivat varmaankin pätkän olevan vain puhdas seikkailuelokuva, mutta tarinasta on helppo löytää myös syvempiä ajatuksia. Richardin hahmon kokemien asioiden kautta elokuva itse asiassa kuvaa ihmisluonteen ominaispiirteitä. Tavoittamattoman paratiisin/unelman etsiminen, ihmisen itsekkyys ja raakuus sekä voimattomuus kiusauksille, siinä joitakin elokuvan alleviivaamia asioita. Samalla käsitellään myös ihmisen pelkoja, intohimoja ja kaipauksia.
Monelle elokuvaa katsovalle loppupuolella nähtävä tyylinmuutos saattaa jättää huonon maun suuhun. Viihdyttävä seikkailuleffa vaihtuu yhtäkkiä piinaavaksi ja sekavaksi psykologismystiikaksi. Vaikka viihdyttävyyden kannalta leffan tämä osa saattaakin tuottaa pettymystä niin tarinan ja alleviivattujen pointtien kannalta sillä on ratkaiseva merkitys.
Suosittelen The Beachin katsomista ilman ennakkoluuloja. Avoimella mielellä ja tarkalla keskittymisellä elokuvasta löytää pohdiskelemisen arvoisia asioita, joten porukalla katsottuna leffa saattaa jopa virittää käyntiin keskustelun ihmisluonnosta ja evoluutiosta.
