Rocky-sarjan viides osa saattaa kuulostaa joltain täysin turhalta ja onnettomalta jatko-osalta. Tällaisilla lähtökohdilla lähdin itsekin katselemaan kyseistä elokuvaa. Yllätykseksi kuitenkin huomasin viihtyväni sen parissa mainiosti, mikä saattaa toki osittain johtua siitä, että minkäänlaisia odotuksia ei siis elokuvaa kohtaan ollut.
Juonta en lähde turhaan erikseen tähän kirjoittamaan, sen voi katsoa aikaisemmista arvosteluista. Mielestäni Rockyn palauttaminen kotikulmille oli mainio idea myös ykkösosan ohjanneelta John G. Avildsenilta. Isä-poika-suhteen vääntely tuntui sinänsä hieman turhalta, mutta sopivasti sekin siinä juonen mukana kulki. Järkevää myös sekin, ettei laitettu enää yli neljäkymppistä Rockya kehään, vaikka kadulla tapahtuukin…
Viides osa voittaa selvästi Rocky III:n ja Rocky IV:n, jotka menivät jo vähän mässäilyksi, vaikka eivät nekään toki huonoja ole. Stallone jatkaa tasaisenvarmaa näyttelyä ja muistuttaa muuten tässä osassa huomattavasti enemmän ykkösosan Rockya, kuin näiden kolmos- ja nelososien ”sivistynyttä Rockya”. Hyvä näin, menneiden muistelu myös jonkinlaisten ”välähdyskuvien” kautta on mukavaa katseltavaa. Eikä menestystä pursuteta liiaksi niin kuin parissa aiemmassa osassa.
Tuntuu hieman erikoiselta, minkä takia kaikkien ”leffafriikkien” täytyy haukkua tätä? Onhan se nyt selvää, että elokuvasta ei voi pitää, jos lähtee katselemaan täysin väärällä asenteella. Sopivalla ajankohdalla ja ilman sen kummempia odotuksia katsottuna Rocky V:n parissa, jos ei nyt jokainen, niin ainakin moni Rocky-fani viihtynee mainiosti.
nimimerkki: Vibot
