Gus Van Sant on ohjaaja, jonka kokeilut ovat olleet laadultaan vaihtelevaa tasoa. Tosipohjainen Hinnalla millä hyvänsä on sitä myös, mutta kokonaisuus pysyy kasassa lopulta yllättävän hyvin. Pointsit pitkälti näyttelijöille.
Olemme kai joskus kaikki törmänneet ihmisiin, jotka halajavat parrasvaloihin toisinaan pakkomielteiseksikin tulkittavalla tavalla. Suzanne Stone (Kidman) on juuri sitä sakkia – ei ehkä älykkäimmästä, mutta varmasti lujatahtoisimmasta päästä. Kun hänen uransa lähtee hiljaa käyntiin pikkuruisen uutisaseman meteorologina, panokset kovenevat ja kaikkien mahdollisten esteiden on väistyttävä. Sellaiseksi näyttäisi muotoutuvan myös tuore siippa Larry (Dillon), joka on uhmakkaalle tulevalle mediakasvolle vain mitätön ja aikaa vievä hyvänperheenpoika…
Homma tuntuisi starttaavan puhtaasti komediana, mutta meininki synkkenee koko ajan. Genresekoittelussa ei epäröidä, vaan sekaan on heitetty vielä osittain dokumenttimainen ulkoasu. Välillä meininki ärsyttää keinotekoisuudellaan, mutta jotkut näyttelijöistä onnistuvat riisutunkin kuvaustyylin edessä näyttämään luontevilta ja pelastavat tilanteen. Etenkin Joaquin Phoenix osoittaa kykynsä ja vetäisee komean roolisuorituksen. Kidman täyttää pääosan vaatimukset, muttei pääse parhaaseen vireeseensä.
Kompastuskivistä suurin on elokuvan käsis. Mediakritiikki jää pintaraapaisuksi, ja leffasta paistaa läpi muutenkin enemmän pieni sensaationhakuisuus kuin sanomisen tarve. Lisäksi juoni liikkuu aavistuksen verran liian hitaasti, muutama jauhamiskohtaus olisi saanut unohtua kepeästi leikkaushuoneen lattialle.
Kertakäyttöisenä trillerinä Hinnalla millä hyvänsä siis toimii yhden illan, mutta on sääli ettei lopputuloksesta ole enempään. Mahkuja nimittäin olisi ollut.
