Maltan haukka on aito film noir -klassikko suoraan 40-luvun alusta, jolloin lajityypin katsotaan syntyneen. Pääosissa nähdään Casablancasta tuttu Humphrey Bogart ja Mary Astor. Kyseisen mestariteoksen on ohjannut John Huston, jolle elokuva oli merkittävä debyytti. Jälleen kerran leikkaus ja valaistus ovat tärkeitä, kuten film noireissa aina. Hustonin ohjaus yhdistettynä näyttelijätiimin ihailtavaan työskentelyyn on kerta kaikkiaan mahtava yhdistelmä, ja onnistunut lopputulos on taattu. Lisäksi visuaalinen puoli on erittäin hienoa jälkeä.
Sam Spade (Humphrey Bogart) yrittää selvittää työparinsa Milesin (Jerome Cowan) murhaa samanaikaisesti kun hänen luokseen ilmaantuu mystinen mies Joel Cairo (Peter Lorre), joka haluaa saada käsiinsä kullatun haukkapatsaan. Sam alkaa selvittää, mistä on kyse ja miksi kaikki haluavat itselleen Maltan haukan. Juoni on alusta asti koukuttava ja mysteeri on syntynyt.
Humphrey Bogart on kiistatta tämän leffan vetonaula ja tekee pääroolissa uskomattoman hienoa työtä esittämällä ahnetta, arveluttavaa, älykästä ja humoristista etsivää. Hänen tyylinsä ja tulkintansa purevat varmasti lukuisiin katsojiin. Hän on näyttelijä, jonka tekemisiä mielellään seuraa ja joka saa elokuvan sisältöön sujuvuutta ja mielenkiintoa. Kutsuisin Bogartin tulkintaa etsivä Spaden hahmosta peräti täydellisyyttä hipovaksi. Bogart ei nimittäin ylinäyttele, säilyttää järkähtämättömästi tasapainon huumorin ja vakavuuden välillä sekä laukoo suustaan jatkuvasti herkullisia repliikkejä. Muista tähdistä mm. Peter Lorre ansaitsee suuret kiitokset. Hän muistuttaa henkilönä Spadea olemalla miltei yhtä arvuuttava ja vielä Spaden hahmoa enemmän persoonallisempi. Tosin ei läheskään yhtä fiksu. Lorren tulkinnasta mieluisan teki hänen kiero olemuksensa ja puhetyyli. Hänessä on myös ulkokuoren alla kytevää syvyyttä, kuten Bogartissa. Ehkä jo tämä seikka saa heidät loistamaan.
Maltan haukka oli eräs ensimmäisiä film noir -elokuvia ja siksi hyvin merkittävä omassa lajissaan. Se on upealla tavalla ohjattu, hallittu rikosdraama, missä on monia film noirin piirteitä ja suuri joukko erinomaisia näyttelijöitä. Bogartin lisäksi pääkoukkuna on itse haukka, jonka paljastumista saa odottaa innolla. Sitä odottaessa on valmis katsomaan miten juoni etenee ja mysteerinen tunnelma kasvaa. Kilpailu haukasta kiihtyy ja asiat puhutaan halki muutamaa yhteenottoa lukuun ottamatta. Pahiksilla on aseet, Bogartilla sanat.
Lahjakas John Huston osoittaa esikoisteoksessaan kykyjään pitää tarina kasassa ja ohjata monia näyttelijöitä samanaikaisesti. Hän myös ymmärtää, miten tärkeää on tasoittaa toiminnan ja huumorin määrää toisiinsa. Tällä on tunnelman kannalta iso merkitys. Maltan haukassa on nähtävissä jo paljon sodan jälkeiseen maailmaan liittyvää vakoilua, mikä kuuluu oikeastaan koko film noirin peruskäsitteisiin. Hustonin Maltan haukassa tosin tapahtuu yllättävän paljon sisätiloissa eikä pimeillä kujilla, kuten tässä kiistellyssä genressä on tapana. Leffan vaisu loppuratkaisu oli pieni pettymys, mutta muuten kyseessä on täydellinen elokuva, joka kuuluu ehdottomasti [I]Kolmannen miehen[/I] rinnalla maailman parhaisiin film noir -elokuviin. Maltan haukka on merkittävä elokuva, jolla oli suurenmoinen vaikutus film noirin syntyyn. Leffa hyödyntää kaikki lähtökohtansa monipuolisella henkilömäärällä ja mysteerisellä juonella varustettuna. Nähtävissä on myös taidokasta kuvausta, tummasävyistä valaistusta ja sujuvaa tarinankerrontaa klassiseen tyyliin. Tästä rikosdraamasta ovat lähtöisin monet kliseet, jotka aina kerta toisensa jälkeen ilmaantuvat esiin erilaisia film noireja katsoessa. Ei voi kiistää, etteikö kyseessä olisi merkittävä elokuva, ja vieläpä loistava sellainen. Valitettavasti tällaisessa maailmassa ei enää tällaisia elokuvia tehdä.
