Bogart on leppoisa, kerjäämällä safkansa hankkiva juoppo nimeltä Fred Dobbs. Mexicossa häröillessään Dobbs tutustuu Bob Curtiniin (Holt), ja kaksikko innostuu erään vanhan Howard-ukon (Walter Huston) kullankaivuutarinoista. Yhteisvoimin kolme äijää lähtevät matkalle, jonka päässä häämöttää kasa mahdollisia rikkauksia… mutta kullanhimo voi myöskin sekoittaa pään ja rikkoa välejä.
Huhhuh, kuinka mainio pätkä. Sierra Madren aarre on hillitöntä dialogia sisältävä, wanha kunnon äksönseikkailu. Tarkemmin katsasteltuna se on myöskin äärimmäisen hieno analyysi ihmisen ahneudesta. Juonessa riittää juuri sopivasti käänteitä katsojan viihdyttämiseksi, mutta yli ei missään vaiheessa ammuta. Viimeinen skene kruunaa kaiken – kuten Howard sanookin, ”näin hyvä vitsi on koko uurastuksen arvoinen”.
Mahtikäsikseen tuovat syvyyttä loistavat näyttelijät. Bogie vetäisee mainion roolin muuttuvana onnenonkijana, mutta sivuosa-oscarin napannut Walter Huston (ohjaajan isä) varastaa nasevalla asenteellaan koko shown. Holt tekee hyvän duunin, mutta häiskän hahmo jäi hitusen näitä kahta valjummaksi. Leppoisia pikkupeesaajia – toinen toistaan hilpeämpiä gringoja ja intiaaneja – riittää mukavasti. Taustamusakin sopii fiilikseen.
Ehdotonta seikkailuleffojen eliittiä. Reipasta kahden tunnin kestoa ei juuri ehdi huomata, vaikka hidastempoistakin meininki välillä on. Niin hienosti vetäisee Sierra Madren aarre katsojan mukaansa. Kyllä se Huston vaan duunaa niin aitoja ja symppiksiä filmejä, että vou.
Ai niin – pienenä varoituksen sanana vielä sanottakoon, että jos leffan suomidvd-julkaisun nappaa käsiinsä, ei välttämättä kannata lukea takakansitekstiä. Pölvästit ovat nimittäin kirjoittaneet siihen spoilerin loppuratkaisua koskien. Höh!
